Siirry pääsisältöön

Ammatin arvostuksesta


Haluaisin olla rikas ja komea. Haluaisin olla kevyt ja vapaa kuin tuuli. Jos minulta kysyttäisiin, mitä ammattiryhmää arvostat, vastaukseni olisi opettaja.
Haluaisin olla nuori ja kapinallinen. Haluaisin luoda uraa vapaana, itsevarmana rock-kukkona. Kiertäisin maailman, olisin esikuva, jota jäljittelisivät rikkaat länsimaailman kakarat ja savimajojen ja peltikattoköyhälistöjen resuiset lapsiraukat. Rankkojen rock-vuosien ja vieroitushoitojen jälkeen muistelisin jossain tv-ohjelmassa vanhaa opettajaani kansakoulusta, joka jo sanoi, että tuosta pojasta vielä tulisi jotain. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa.
Haluaisin olla presidentti ja muistella vanhaa Hilkka-opettajaa. Miten ankara ja samalla oikeudenmukainen vanhapiika olikin. Reuman vääntämin sormin väänsi pillistä rettelöitsijät pihalle ja piiskasi koivuniemellä. Antaisin ja jakelisin ”rispektiä”. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa. Sanoisin, että tosi arvokasta työtä tekevät.
Haluaisin olla huonosti koulunsa käynyt IT-alalla ja jollakin nettipelillä miljardeja takonut multimiljonääri. Nauraisin, kun kertoisin, kuinka huonosti tuli koulut käytyä. Kerskailisin, miten rimaa hipoen sain valkolakin. Lisäksi minulla olisi lukihäiriö. Ja miten hyvin olin menestynyt. Lähettäisin terveiset vanhalle Tahvanaiskalle, tiukalle ja vaativalle luokanvalvojalle. Näin hyvin minulla nyt menee. Kertoisin silti, kuinka paljon arvostan suomalaista koulujärjestelmää.
   Kaikki elämässään menestyneet, enkä puhu nyt opettajista, arvostavat aina vanhaa opettajaansa ja suomalaista koulujärjestelmää. Samoin politikkojen puheissa esiintyy aina arvostus opettajien tekemää arvokasta työtä kohtaan.
Olen pakotettu kuitenkin kysymään, onko kaiken tämän arvostavan puheen takana halveksunta ja aliarvostus? Arvostuspuheen taustalla on ylimielinen ajatus (ei kiitollisuus) siitä, että yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta on loisteliasta, että on niin paljon niin tyhmiä ihmisiä, jotka suostuvat vuodesta toiseen tekemään raastavaa työtä riittämättömillä resursseilla ja kuuntelemaan vittuilevaa arvostuspuhetta. Pelimarkkoja jaettaessa arvostus opettajan ammattikuntaa ja suomalaista koulujärjestelmää kohtaan on täysin unohdettu. Uskon, että arvostuspuheella yritetään pitää opetus – ja kasvatusala vähään tyytyväisinä. Arvostetaan ja arvostetaan.


Kommentit

  1. Mielenkiintoinen tapa kirjoittaa, paljon riveillä mutta vielä enemmän niiden välissä. Opettajia (ali)arvostetaan, paljoa ei anneta mutta paljon odotetaan. Pohdiskelin vastikään omassa blogikirjoituksessani, mistä ihmeestä nämä utopistisen korkeat odotukset kumpuavat. https://aatenarikka.blogspot.fi/2018/04/paivalla-opettaja-illalla-ihminen.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan...

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...