Haluaisin olla rikas ja komea. Haluaisin olla kevyt ja vapaa
kuin tuuli. Jos minulta kysyttäisiin, mitä ammattiryhmää arvostat, vastaukseni
olisi opettaja.
Haluaisin olla nuori ja kapinallinen. Haluaisin luoda uraa
vapaana, itsevarmana rock-kukkona. Kiertäisin maailman, olisin esikuva, jota
jäljittelisivät rikkaat länsimaailman kakarat ja savimajojen ja
peltikattoköyhälistöjen resuiset lapsiraukat. Rankkojen rock-vuosien ja
vieroitushoitojen jälkeen muistelisin jossain tv-ohjelmassa vanhaa opettajaani
kansakoulusta, joka jo sanoi, että tuosta pojasta vielä tulisi jotain.
Arvostaisin opettajan ammattikuntaa.
Haluaisin olla presidentti ja muistella vanhaa
Hilkka-opettajaa. Miten ankara ja samalla oikeudenmukainen vanhapiika olikin.
Reuman vääntämin sormin väänsi pillistä rettelöitsijät pihalle ja piiskasi
koivuniemellä. Antaisin ja jakelisin ”rispektiä”. Arvostaisin opettajan
ammattikuntaa. Sanoisin, että tosi arvokasta työtä tekevät.
Haluaisin olla huonosti koulunsa käynyt IT-alalla ja jollakin
nettipelillä miljardeja takonut multimiljonääri. Nauraisin, kun kertoisin,
kuinka huonosti tuli koulut käytyä. Kerskailisin, miten rimaa hipoen sain
valkolakin. Lisäksi minulla olisi lukihäiriö. Ja miten hyvin olin menestynyt.
Lähettäisin terveiset vanhalle Tahvanaiskalle, tiukalle ja vaativalle
luokanvalvojalle. Näin hyvin minulla nyt menee. Kertoisin silti, kuinka paljon
arvostan suomalaista koulujärjestelmää.
Kaikki elämässään menestyneet, enkä puhu nyt
opettajista, arvostavat aina vanhaa opettajaansa ja suomalaista koulujärjestelmää.
Samoin politikkojen puheissa esiintyy aina arvostus opettajien tekemää
arvokasta työtä kohtaan.
Olen pakotettu kuitenkin kysymään, onko kaiken tämän
arvostavan puheen takana halveksunta ja aliarvostus? Arvostuspuheen taustalla
on ylimielinen ajatus (ei kiitollisuus) siitä, että yhteiskuntarauhan
säilymisen kannalta on loisteliasta, että on niin paljon niin tyhmiä ihmisiä,
jotka suostuvat vuodesta toiseen tekemään raastavaa työtä riittämättömillä resursseilla
ja kuuntelemaan vittuilevaa arvostuspuhetta. Pelimarkkoja jaettaessa arvostus opettajan
ammattikuntaa ja suomalaista koulujärjestelmää kohtaan on täysin unohdettu.
Uskon, että arvostuspuheella yritetään pitää opetus – ja kasvatusala vähään
tyytyväisinä. Arvostetaan ja arvostetaan.
Mielenkiintoinen tapa kirjoittaa, paljon riveillä mutta vielä enemmän niiden välissä. Opettajia (ali)arvostetaan, paljoa ei anneta mutta paljon odotetaan. Pohdiskelin vastikään omassa blogikirjoituksessani, mistä ihmeestä nämä utopistisen korkeat odotukset kumpuavat. https://aatenarikka.blogspot.fi/2018/04/paivalla-opettaja-illalla-ihminen.html
VastaaPoista