Siirry pääsisältöön

Ammatin arvostuksesta


Haluaisin olla rikas ja komea. Haluaisin olla kevyt ja vapaa kuin tuuli. Jos minulta kysyttäisiin, mitä ammattiryhmää arvostat, vastaukseni olisi opettaja.
Haluaisin olla nuori ja kapinallinen. Haluaisin luoda uraa vapaana, itsevarmana rock-kukkona. Kiertäisin maailman, olisin esikuva, jota jäljittelisivät rikkaat länsimaailman kakarat ja savimajojen ja peltikattoköyhälistöjen resuiset lapsiraukat. Rankkojen rock-vuosien ja vieroitushoitojen jälkeen muistelisin jossain tv-ohjelmassa vanhaa opettajaani kansakoulusta, joka jo sanoi, että tuosta pojasta vielä tulisi jotain. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa.
Haluaisin olla presidentti ja muistella vanhaa Hilkka-opettajaa. Miten ankara ja samalla oikeudenmukainen vanhapiika olikin. Reuman vääntämin sormin väänsi pillistä rettelöitsijät pihalle ja piiskasi koivuniemellä. Antaisin ja jakelisin ”rispektiä”. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa. Sanoisin, että tosi arvokasta työtä tekevät.
Haluaisin olla huonosti koulunsa käynyt IT-alalla ja jollakin nettipelillä miljardeja takonut multimiljonääri. Nauraisin, kun kertoisin, kuinka huonosti tuli koulut käytyä. Kerskailisin, miten rimaa hipoen sain valkolakin. Lisäksi minulla olisi lukihäiriö. Ja miten hyvin olin menestynyt. Lähettäisin terveiset vanhalle Tahvanaiskalle, tiukalle ja vaativalle luokanvalvojalle. Näin hyvin minulla nyt menee. Kertoisin silti, kuinka paljon arvostan suomalaista koulujärjestelmää.
   Kaikki elämässään menestyneet, enkä puhu nyt opettajista, arvostavat aina vanhaa opettajaansa ja suomalaista koulujärjestelmää. Samoin politikkojen puheissa esiintyy aina arvostus opettajien tekemää arvokasta työtä kohtaan.
Olen pakotettu kuitenkin kysymään, onko kaiken tämän arvostavan puheen takana halveksunta ja aliarvostus? Arvostuspuheen taustalla on ylimielinen ajatus (ei kiitollisuus) siitä, että yhteiskuntarauhan säilymisen kannalta on loisteliasta, että on niin paljon niin tyhmiä ihmisiä, jotka suostuvat vuodesta toiseen tekemään raastavaa työtä riittämättömillä resursseilla ja kuuntelemaan vittuilevaa arvostuspuhetta. Pelimarkkoja jaettaessa arvostus opettajan ammattikuntaa ja suomalaista koulujärjestelmää kohtaan on täysin unohdettu. Uskon, että arvostuspuheella yritetään pitää opetus – ja kasvatusala vähään tyytyväisinä. Arvostetaan ja arvostetaan.


Kommentit

  1. Mielenkiintoinen tapa kirjoittaa, paljon riveillä mutta vielä enemmän niiden välissä. Opettajia (ali)arvostetaan, paljoa ei anneta mutta paljon odotetaan. Pohdiskelin vastikään omassa blogikirjoituksessani, mistä ihmeestä nämä utopistisen korkeat odotukset kumpuavat. https://aatenarikka.blogspot.fi/2018/04/paivalla-opettaja-illalla-ihminen.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti