Mielikuvitus yksipuolinen, suulliset taidot heikot

-          Tarmokas, tarkka ja äärettömän tunnollinen.

-          Itseensä sulkeutunut, omanarvonsa tunteva luonne, opettajaksi liian hidas

-          Mielikuvitus yksipuolinen, suulliset taidot heikot, ei kuuntele

-          Puhuttelutapa usein ärtyisä tai töykeä.

-          Kaikin puolin kyvykäs, työteliäs, selvä ja perusteellinen

-          Erittäin kunnian tuntoinen

-          Hermot ovat tyystin lopussa

-          Helposti lamaantuu vaikeissa tilanteissa

-          Helposti tulistuva, julma luonne

-          Hermostoperäinen ylirasittuneisuus ja uupumus

-          Lahjoiltaan hyvin rajoitettu

-          Pedantti niuhottaja

-          Varomaton, päättämätön ja horjuva

-          Leimasi ääretön hitaus ja varovaisuus

-          Toimenpiteet sekavia

-          Kurinpitäjänä vaativa, joskus liian kiihkeä.

-          Hän oli kurinpidollaan saanut luotua joukoille hyvän hengen

-          Kenttäkelpoisuus hyvä, alkoholinkäyttö kohtuullista

-          Suhtautuminen alaisiinsa vaativaa, toisinaan räyhäävää, mutta oikeudenmukaista

-          Hän oli vaikea luonne ja erityisen viehtynyt itsensä korostamisessa

-          Alkoholisti

Voisivatko yllä olevat epiteetit, sillä eittämättä ne niitä ovat, kuvata opettajien luonteita tai henkisiä rakenteita? Itseni ainakin löysin monesta kohdasta. Ovatko nämä arviot opettajista? Tekevätkö työnantajat alaisistaan vastaavanlaisia luonnearvioita siniseen muistivihkoon tai tietokoneelle tiedostoon X?

 Luonnekuvaukset ovat upseereista, erikokoisten sotilasryhmittymien komentajista ja johtoportaasta vuosilta 1918-1944. Luonnekuvaukset voi löytää Lasse Laaksosen upeasta tietokirjasta Viina, hermot ja rangaistukset, jossa Laaksonen on tutkinut Suomen sotilasylijohdon henkilökohtaisia ongelmia.

  Sotavuosina ja voi olla, että puolustusvoimissa edelleen on tapana, että komentajasta kirjoitetaan säännöllisin väliajoin arvio, jossa puntaroidaan arvioidun henkisiä rakenteita. Toki vastaavat arviot kirjoitetaan myös alokkaana palvelevista varusmiehistä.

   Kirjaa lukiessani huomasin kauhukseni löytäväni komentajien kuvauksista monesta kohdasta itseni. Omat toimenpiteeni ovat sekavia. Olen opettajaksi liian hidas. Olen välillä helposti tulistuva. Löysin myös monta opettajaa meidän opettajanhuoneesta. Loppukeväällä hermosto helposti ylikuormittuu. Väsyttää ja stressi nousee pintaan. Johtaminen, jota kasvatustyö toki on, alkaa muistuttaa rintamakomentajien johtamistapaa.

    Muistutettakoon lukijaa toki siitä, että kirjaan oli koottu negatiivisia luonnekuvauksia, kun aiheena oli ollut etsiä nimenomaan henkilökohtaisia ongelmia. Aivan varmasti suomalaisissa komentajissa oli myös hyveellisiä komentajia, vaikka kuinka rintama oli murtumassa ja miehistö äärirajoilla. Sama pätee opettajiin.