Siirry pääsisältöön

Joulun sanoma koulussa

 




Arviointikeskustelut kuuluvat opettajan jouluun. Ei siitä joulumieltä tule, mutta laittaa se miettimään koulumaailmaa eri näkökulmista kuin normaalisti. Tänään mietin suurta muutosta, joka on alkanut tapahtua suomalaisissa kouluissa. Suurin muutos ei ole uusi opetussuunnitelma.  Suurin muutos on kuin joulun sanoma. Joulun suuri sanoma. Ja se on tässä.

  Koulusta on alkava häviämään kuuliaisuuden ja kiltteyden ynseä vaatimus. Uudet opettajasukupolvet eivät enää ole sodan käyneiden isien ja äitien kasvattamia, sokeaan tottelemiseen ja yhteisiä sääntöjä sokeasti tottelemaan kasvatettuja ihmisrobotteja, jotka ovat kasvattaneet lapsia kouluissamme pelkoon, esivallan pelkoon ja rangaistusten pelkoon. Nyt lapset saavat opetella ja kasvaa erilaisiin rooleihin. He saavat näyttää murrosikänsä ja teiniangstinsa. Jälleenrakennussukupolven kasvattamat opettajat ovat myös alkaneet eläköitymään. Onneksi. Hekin kasvattivat lapsia kuuliaisuuden, sokean tottelemisen ja vimmaisen nöyryyden ja silmänpalvonnan kaltaisiksi veronmaksajiksi. Tämä murros on ihanaa. Lapsia kasvatetaan ottamaan uusia rooleja. Lapsia opetetaan jo ymmärtämään ihmisyyden motiiveja. Syntyy empaattisia uusia lapsia, jotka saavat olla olemassa kouluissa muutakin kuin kuuliaisia, yhteisiin pelisääntöihin sokeasti uskovia moralisteja, jotka vahtivat toisiaan, kavaltavat toisiaan yhteisten sääntöjen noudattamisen uhalla. Se on joulun suurta sanomaa. Ynseät nutturapäät kireine ajatuksineen pääsevät eläkeniityille kiusaamaan omia lastenlapsia ja koulu vapautuu ilkeyden ja vihaisuuden eetoksesta. Ei sovi yleistää. On myös vanhoja opettajasuuruuksia, jotka ovat aloittaneet työelämänsä tasapäistämällä lapset kuuliaisuuden muottiin, mutta ovat matkan varrella lempeytyneet ja alkaneet armahtaa itseään ankaruuden ikeestä ja sitä kautta oppilaansa. Moni nuori opettaja aloittaa koulutyönsä maailman suurimman valheen ohjaamina: alussa pitää olla helvetin ankara ja rautalankamaisen rankaiseva ja sitten voi alkaa höllentämään ohjaksia. Jos toisin päin muka toimii, on menettävä pelin heti alkumetreillä. Jos ei ota alussa luuloja oppilaita pois ja nujerra heitä, ei muka voi saavuttaa kunnioittavaa auktoriteettia lasten edessä. Suuri valhe. Helvetin suuri sinivalkea valhe. Oppilas nähdään vankina, koulu vankilana, jossa oppilaalle pitää antaa pieni ruutu, pala valkeaa paperia ja lyijykynä.

  Joulun sanoma on lempeyden sanoma. Opettajan on oltava suuri anteeksi antava henki, joulun henki, joka antaa enkelin siipensä lempeästi laskeutua oppilaan ylle. Olen tästä uudesta koulusta niin onnellinen. Se on alkanut syntyä. Se saa syntyä. Sen pitää saada syntyä. Se syntyy. Lempeys ja ymmärtäminen, kuunteleminen ja vuorovaikutusviisaus ovat kohoamassa suurimmiksi opettajatyön hyveiksi. Joulun sanoma on syntymässä.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee