Arviointikeskustelut kuuluvat opettajan jouluun. Ei siitä
joulumieltä tule, mutta laittaa se miettimään koulumaailmaa eri näkökulmista
kuin normaalisti. Tänään mietin suurta muutosta, joka on alkanut tapahtua
suomalaisissa kouluissa. Suurin muutos ei ole uusi opetussuunnitelma. Suurin muutos on kuin joulun sanoma. Joulun suuri sanoma. Ja
se on tässä.
Koulusta on alkava
häviämään kuuliaisuuden ja kiltteyden ynseä vaatimus. Uudet opettajasukupolvet
eivät enää ole sodan käyneiden isien ja äitien kasvattamia, sokeaan
tottelemiseen ja yhteisiä sääntöjä sokeasti tottelemaan kasvatettuja ihmisrobotteja,
jotka ovat kasvattaneet lapsia kouluissamme pelkoon, esivallan pelkoon ja
rangaistusten pelkoon. Nyt lapset saavat opetella ja kasvaa erilaisiin
rooleihin. He saavat näyttää murrosikänsä ja teiniangstinsa. Jälleenrakennussukupolven
kasvattamat opettajat ovat myös alkaneet eläköitymään. Onneksi. Hekin
kasvattivat lapsia kuuliaisuuden, sokean tottelemisen ja vimmaisen nöyryyden ja
silmänpalvonnan kaltaisiksi veronmaksajiksi. Tämä murros on ihanaa. Lapsia
kasvatetaan ottamaan uusia rooleja. Lapsia opetetaan jo ymmärtämään ihmisyyden
motiiveja. Syntyy empaattisia uusia lapsia, jotka saavat olla olemassa
kouluissa muutakin kuin kuuliaisia, yhteisiin pelisääntöihin sokeasti uskovia
moralisteja, jotka vahtivat toisiaan, kavaltavat toisiaan yhteisten sääntöjen
noudattamisen uhalla. Se on joulun suurta sanomaa. Ynseät nutturapäät kireine
ajatuksineen pääsevät eläkeniityille kiusaamaan omia lastenlapsia ja koulu
vapautuu ilkeyden ja vihaisuuden eetoksesta. Ei sovi yleistää. On myös vanhoja
opettajasuuruuksia, jotka ovat aloittaneet työelämänsä tasapäistämällä lapset
kuuliaisuuden muottiin, mutta ovat matkan varrella lempeytyneet ja alkaneet
armahtaa itseään ankaruuden ikeestä ja sitä kautta oppilaansa. Moni nuori
opettaja aloittaa koulutyönsä maailman suurimman valheen ohjaamina: alussa
pitää olla helvetin ankara ja rautalankamaisen rankaiseva ja sitten voi alkaa
höllentämään ohjaksia. Jos toisin päin muka toimii, on menettävä pelin heti
alkumetreillä. Jos ei ota alussa luuloja oppilaita pois ja nujerra heitä, ei
muka voi saavuttaa kunnioittavaa auktoriteettia lasten edessä. Suuri valhe. Helvetin
suuri sinivalkea valhe. Oppilas nähdään vankina, koulu vankilana, jossa oppilaalle
pitää antaa pieni ruutu, pala valkeaa paperia ja lyijykynä.
Joulun sanoma on
lempeyden sanoma. Opettajan on oltava suuri anteeksi antava henki, joulun
henki, joka antaa enkelin siipensä lempeästi laskeutua oppilaan ylle. Olen tästä
uudesta koulusta niin onnellinen. Se on alkanut syntyä. Se saa syntyä. Sen
pitää saada syntyä. Se syntyy. Lempeys ja ymmärtäminen, kuunteleminen ja
vuorovaikutusviisaus ovat kohoamassa suurimmiksi opettajatyön hyveiksi. Joulun
sanoma on syntymässä.
Kommentit
Lähetä kommentti