Lapseni tietää, mitä haluaa. Summassa hän ei halua mitään. Harkiten, punniten, hintoja arvioiden. Olen niin iloinen, että hän tietää, mitä haluaa, eikä tyydy puolinaiseen, kakkosvaihtoehtoon. Sekundaa hän ei hyväksy. Kun hän tietää, mitä haluaa, hän alkaa sinnikkäästi, tuskaillen, hermostuneesti vaatimaan, haukkumaan meitä vanhempia huonosta palkasta, miksi ei heti voida hankkia, miksi hän ei heti saa haluamaansa? Ei, en näe lapseni käytöstä huonona. Ylpeydellä ihailen häntä, sitä, että hän tietää, mitä haluaa.
Seuraava sukupolvi on terveempää. Minä en ole koskaan tiennyt, mitä haluan ja tarvitsen. Ostan, jos halvalla saa. Ostan itselleni uuden käytettynä. Se kelpaa minulle. Jos halvalla saan, ostan, vaikka en edes tarvitse. Tänään ostin Bossin deodoranttia, kun halvalla sain. Kotona huomasin ostaneeni naisen tuoksun. Aluksi mietin, että minulla on pokkaa tuoksua naiselle, mutta sitten minua alkoi panettaa ja ajattelin, etten kestä itseäni tuoksussa, jossa himoitsen itseäni. Vaimoni saa tuoksun joululahjaksi.
Naisen tuoksu. |
Kommentit
Lähetä kommentti