Siirry pääsisältöön

Appelsiininoranssi Opel Mokka

 Appelsiininoranssi Opel Mocca. Sen ostaisin, jos värin perusteella pitäisi ostaa. Minkään muun takia en halua uutta autoa. Minä ajan helvetin vanhaa rouskua, pahvilaatikon mallista Volvoa niin kauan, kun sen 2.4 l moottori sitä eteenpäin työntää. Minulle asia on päivän selvä. Toisille ei.

  Lapseni vinkuvat päivittäin, miksi meillä on niin vanha, niin kovin likainenkin auto. Päivittäin. Vastaan päivittäin, että auto on vanha, kestävä, verraton, tilava ja sen kanssa mennään likaisiin ja vastenmielisiin paikkoihin, kuten ostoskeskukset ja urheiluharrastepaikat. Lasteni kaverit vinoilevat lapsilleni meidän vanhasta Volvosta. Olen soittanut puheluita vanhemmille, jossa keskustelen heidän kanssaan, voivatko heidän lapsensa jättää perheeni Volvon ja sillä ajelemiset meidän asiaksemme. Ovat luvanneet, mutta kohta sama kysely, suunsoitto autosta alkaa. 

  Vaimoni serkku osti uuden auton. Verigreipin punaisen Sitikan ( appelsiininoranssin Opel Mokkan jälkeen pidän tokaks eniten verigreipin punaisesta Sitikasta) ja osti sen rahoituksella. Vaimo sitä sitten kävi ihmettelemässä. Oli hieno. Korkea. Automaattivaihteet. Serkku maksaa siitä 160 € / kuussa jotain vitun rahoitusta jollekin välikäsifirmalle. -Miksi me ei hommata rahoituksella uutta autoa? serkku kysyi. Siksi, että me ostamme rahoituksella taidetta, tauluja. Uniikkia, kaunista.

  Mietin pari vuotta sitten, kun täytin 50 vuotta, että ostanpa itselleni skootterin. Että saisin jotain ihan omaa, mikä olisi vain minun. Kävin koeajamassa yhtä. Ajelin ruman lähiön rumia katuja. Ajoin rumaa tietä kauppakeskukseen. Ajoin rumia ramppeja. Näin kerrostaloja, ostareita ja parkkipaikkoja. Avohakatun metsän. Moottoritien. En ostanut. Samalla tavalla ihmettelen, mitä lisäarvoa saisin elämääni, jos ajaisin rahoitusautolla rumia suomalaisia teitä ja katselisin rumia suomalaisia talousmetsiä teiden varsilla. Paskan marjat. Miljonäärit ajakoot Tesloillaan. Mitä vittua siitä sitten? Jos ostaisin uuden auton rahoituksella, se olisi silti appelsiininoranssin värinen Opel Mokka. Ja joisin  ABC:llä café Lattea. Ja olisin ihmisenä lattea.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee