Siirry pääsisältöön

Valvontaruokailu

 Paaston jälkeen olen jättänyt kotona hiilihydraatit minimiin. Kasvikset vievät eniten tilaa lautaselta, sitten proteiinit ja tosiaan hiilarit eivät näyttele enää pääosaa. Sipsit, karkit, oluet ja jatkuva napostelu on jo toista viikkoa olleet poissa päivittäisestä ruokavaliosta.

  Luokanopettajan valvontaruokailu teettää ongelmia. Kouluruuat ovat erittäin hiilaripainotteisia. Maanantaina lihapullia ja perunamuusia. Raaka porkkanaraaste ja majoneesinen salaatinkastike. Porkkanaraaste on ihan jees, mutta kyllä siinä itsensä jänikseksi tuntee, kun sillä yrittää mahansa täyttää. Tiistaina oli kasvishernekeitto. Irtosalaatinlehtiä näkkileivän päälle. Proteiinia vain herneissä. Keskiviikkona oli taas perunamuusia ja makkarakastiketta ja porkkana-ja lanttusalaattia majoneesikastikkeella. Huomenna on pinaattilettuja kylmällä kinkkumakaronisalatilla ja fetajuuston palasia.  Perjantaina on kalapuikkoja ja perunamuusia. 

   Koulun henkilökunnan valvontaruokailusta opettaja saa ravintoetua 4,29 euroa ateriaa kohden, jos opettaja valvoo lasten ruokailemista ja esimerkkiruokailee heidän seurassaan. Ruokailuhetki on aika raastavaa. On meteliä. Pitää motkottaa. Pitää valvoa lasten lautasia, käytöstapoja, itsehillintää. Valvontaruokailu on hermostuttavaa. Tekisi mieli ahmia lihapullia ja vetää pastaa maha täyteen. Silti mielummin syön ruokalassa ja valvon kuin lämmittäisin eineksiä opettajahuoneen taukotilan mikrossa.



  

Kommentit

  1. Mielenkiintoista lukea opettajan näkökulmasta niinkin arkinen tilanne kun ruokailu. Ikävää myös että valvonnan tuntee tuottavan ei niin mieluisia tunteita.

    Itse peruskoulu ajoilta muistan että kun minua kiusattiin, menin aina istumaan mahdollisimman lähelle opettajan pöytää jotta he näkisi jos jotain tapahtui, mutta eihän sillon ikinä mitään tapahtunut..... oli kai liikaa silminnäkijöitä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee