Niin kai se on, että ansiotyöstä olisi jäätävä käteen lisäarvoa. Sitä, jolla saa sitä kaikkien haaveilemaa "ylimääräistä". Onneksi, ihmeekseni myönnän olevani tällä mielialalla, opettajan työstä ja tämän hetkisillä asuntomenoillani ja supisuomalaisella "asuntolainat on maksettava ennen hautaa", ettei omaisten tartte kärsiä tai että sais lainat pois ennen eläkettä, joka kuuleman mukaan on olematon, ei minulle siunaannu lisäarvoa lainkaan. Voisin olla katkera, mutta tänään en ole, vaikka huomenna jo olen. Miksi? No, ihan vain siksi, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä lisäarvosta yhtään mitään. Minäkö muka ymmärtäisin, jos lisäarvoa palkastani saisin? En. Tietenkään en. Arvostelen siis itseäni arvostellessani toisia. Annan muutaman esimerkin irvokkaasta lisäarvosta.
Tapaus 1. Sisko ja siskon mies kävivät viikonloppuna kylässä. Mies oli saanut palkankorotuksen. On töissä yksityisellä ja ymmärtää tietojärjestelmistä ja osaa koodikieltä koodata. Hän oli saanut neuvoteltua itselleen 1800 euron palkankorotuksen kuukaudessa. Vuosiansiot ovat nyt kuulemma 90 tuhatta. No, viehän verottaja enemmän, kaveri jeesusteli, koska enemmän tienaavan pitää Suomessa tekeytyä köyhäksi ja kipeäksi ja tällä ikään kuin pienentää häpeällisen suurta lisäarvoa, mitä nettona käteen jää. No, mitäpä hän oli ensi töikseen mennyt tekemään lisäarvollaan? No, tietysti auton vaihto. Ja vohvelirauta. Hiilihydraattia, rasvaa, maitoa, bensaa, terästä, muovia ja komeat pölykapselit ( Tässä vaiheessa halveksivaa naurua kirjoittajalla).
Tapaus 2. Ystäväperhe tienaa enemmän kuin tarpeeksi, mikä on aina ja joka tilanteessa irvokasta, säälittävää ja röyhkeää. He vaihtavat autoa joka vuosi. Minä kehun aina ja potkin rengasta, koska niin minun kuuluu tehdä. Minun kuuluu ottaa ymmärtäjän rooli, että onhan se auto vaihdettava tiheään, ettei sen arvo pääse laskemaan ikään kuin minulla lisäarvottomalla siitä olisi jokin upea käsitys ( Ai että, miten häpeän tätä roolia. Lisäarvottomuuten tuomittu lumpsuttaa ymmärryksen silmänripseä). Ystäväperhe, jotka ovat jo lähemmäs 60 vuotta menivät häpeällisessä lisäarvossaan vielä pidemmälle. He olivat ostaneet 200 euroa maksavat teräskärkiset Dr Martensin maihinnousukengät. Kun he olivat meillä jouluna kylässä ja tekivät lähtöä kotiin, ystäväperheen mies näki hyllyssä vaimonsa dr Martensit ja kysyi minulta, olenko minäkin ostanut itselleni dr Martensit. Eivät ne ole minun, vastasin. Ne ovat vaimosi.
Onneksi en ole tuomittu irvokkaaseen lisärvoon. Olen siitä niin onnellinen.
 |
| Lisäarvoa, irvokasta lisäarvoa. |
Kommentit
Lähetä kommentti