Aloitin paaston. Alkupunnitus 89,7 kg. Säikähdin. Olen urheillut lomalla kuin eläin. Silti turpoan kuin tynnyri. Kuin kuiva puuvene keväällä imee itseensä vettä vesillelaskun jälkeen, olen turvottanut itseni konjakilla, portviinillä, oluella, punaviinillä, sianlihalla, konvehdeilla, kuivalla valkoviinillä, likööreillä, snapseilla, pakasteraikkaalla, taskulämpimällä ja eritoten pikkupitsoilla ja lihapiirakoilla. Oloni on hirveä. Olen turvonnut puuvene.
Loman aikana olen retkiluistellut pitkiä matkoja järven jäällä. Olen hiihtänyt. Juossut. Kävellyt. Mutta se ei auta. Se ei auta, kun rasvan palamisen laskukaava menee aina jotenkin näin. Kun olet syönyt pitsan, saat sen kulutettua vyötäröltäsi:
- 5 tunnin hölkällä
- 4 tunnin hiihdolla
- 3 tunnin uinnilla
- 8 tunnin kävelyllä
- 3 tunnin kuntopiirillä
- 2 tunnin opetussuunnitelman tulkinnalla
- 1 tunnin erityisen tuen papereiden kirjoittamisella
Pitsan kanssa menee usein pari olutta ja sitten irtokarkit ja sipsit ja lasi viiniä.
Taas totta kai tiedän, että jätä se paha vehnä. Korvaa se kauralla. Jätä alkoholi. Ehdoton ei sipsit, karkit, pitsat. Mitä suuhunsa ahtaa, se merkitsee. Ei mikään muu. Pitäisi saada enemmän proteiinia. Ja vihanneksia, juureksia, hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja.
Nukkua pitäisi huonounisen paremmin. Laskee kortisolitaso. Poistuu stressi.
Helpompaa olisi syödä kuten ennen ja liikkua koko ajan. Mutta, kun ei ehdi.
Paasto on nyt tosiasia. Viisi päivää ilman vilja-, maito- ja lihatuotteita.
Lisäksi tammikuu on tipaton.
Myös pyrkimys nikotiinittomuuteen.
Saunoa saa ja juoda vettä.
Kommentit
Lähetä kommentti