Siirry pääsisältöön

Luokanopettaja jalkapalloisänä


Katson kentän laidalla jalkapalloa, kun poikani pelaa. En ole valmennuksessa mukana. Olen huoltajana, kuljen poikani mukana ja avustan siinä sivussa joukkuetta. Mukana on paljon isejä. Isien puhe on kovaa. Kulttuuriin kuuluu miesjoukoille tyypillinen, vittuilu, kukkoilu, machoilu. Isät puhuvat päälle ja pätevät. Puheissa näytetään paikka, osoitetaan hierarkiaa. Oletus on tietysti, että se on ok ja kaikki sen hyväksyvät ja siihen alistuvat. Tarkoitan nyt isien välisiä suhteita ja kommunikaatiota. Poikia kohdellaan kauniisti, oikeudenmukaisesti ja kannustaen. Tietysti se on tärkeintä. Silti koen oloni vieraaksi, kun alkaa hierarkiakukkoilu ja paskan nauraminen. Tyypillistä on tehdä jokin isä naurunalaiseksi. Aina se ei ole ivallista, mutta tienviitta raakuuteen on lähellä. Miessakkien kommunikointi on kaltaiselleni itkuherkälle taiteilijalle välillä liikaa. Haluaisin puhua kukista, taiteesta ja olla kauniisti. Naisten seurassa on pehmeämpää. Ymmärrys ja empatia ovat enemmän läsnä. 
  Isät kertovat työkuvioistaan ja –elämästään. He ovat kuin Herkuleksia antiikin Kreikassa, kun he kertovat, kuinka päteviä ja neuvokkaita he ovat taistelussa nimeltä työelämä. Välillä minulta kysytään koulusta. Yleensä kysymykset käsittelevät, miten koulussa saa rankaista nykyään. Aina he muistelevat jälki-istuntoja, nurkkaseisotuksia, häpäisyjä, tappeluita hymyissä suin ja minä kerron kasvatuskeskustelusta. Joskus he kysyvät, vieläkö koulussa opetetaan sitä ja sitä. Yleensä vastaan, ettei sitäkään opeteta. Myös alkoholistiopettajille naureskellaan ja kovista rankaisijanatsiopettajista kerrotaan vereviä kaskuja. Hermostollisesti herkille naisopettajille naureskellaan. Miten sitä ja sitä vanhapiikaopettajaa kiusattiin ja hermostutettiin poikamaisilla kepposilla ja brutaalilla raakuudella. Hymyilen hermostuneesti mukana ja mietin, että minullekin nauretaan 30 vuoden päästä.
  Autoista puhutaan. Luokanopettaja ei vaihda autoa. Auto ajetaan loppuun. Kun auto hajoaa, otetaan kustannusarvio korjauksesta vastaan paskat housussa ja arvioidaan, onko auto varaa korjuuttaa vai pitääkö ostaa uusi vanha paska taloutta rassaamaan. Sähköautot ja opettaja ovat mauton vitsi. Insinööri-isät ja lääkäri-isät ja johtajaisät vaihtavat autoja. Niitä ihmetellään parkkipaikalla. On ne vaan niin näppäriä, peruutustutkat ja kaikki. Ja monella on täysi autoetu. Opettajana kerron, että ensi vuonna on varaa ehkä ostaa uudet talvirenkaat, jos pakastin ei hajoa.
   Luokanopettajana ja humanistina arvioin poikien pelaamista ilon kautta. Onko pojilla hauskaa? Onko fiilis hyvä? Onko joukkueessa hyvä henki? Eihän pääse syntymään syntipukki-ilmiötä? Nouseeko jollakin huiviin menestys? Käsitelläänkö epäonnistumiset ja menetykset yhdessä ja vahvana eli opitaanko jalkapallossa myös depressiivisen position käsittelyä? Moni isä näkee jalkapallon hyvänä avaussyöttönä. Onko pojilla hyvä ensimmäinen kosketus palloon? Tekniset suoritukset nousevat keskiöön. Jaksavatko ”äijät” taistella?
  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee