Kiintopisteet

Tommy Taberman kirjoitti runon Sääntö kokoelmassaan Veren sokeri.

Ihmisen

anna mennä,

miehen, naisen, lapsen,

vapautta janoavan

Avaa ovet ja ikkunat

sillä ketään ei voi käskeä

Vain yhdestä

pidä kiinni,

äläkä ikinä päästä

Vain sielustasi

pidä

kaksin käsin kiinni.

Vain sielustasi pidä kaksin käsin kiinni. Upea ohjenuora olla pyllistelemättä, mielistelemättä, kaunistelematta  ja ennen kaikkea kauhistelematta yhtään mitään.   Pidän sielustani, yritän pitää sielustani kiinni siten, että en ajattele työtä vapaalla. Työssä ajattelen usein vapautta. Sielusta huolehdin, kun yritän töissä olla vain töissä, en vapaalla ja vapaalla en töissä. Vaikeaa se on. Mieli karkailee helposti muualle, yleensä tulevaisuuteen, tulevaisuudessa johonkin hetkeen, joka on kiintopiste. Kiintopiste jakaa ajan ennen kiintopistettä ja sen jälkeen. Minulla on iso kiintopiste, kesäloma. Kiintopisteeseeni on 12 viikkoa. Pieni kiintopiste on 7 viikon kuluttua koittava pääsiäinen. Olen kiintopisteiden orja.  Ne sotkevat hetkessä elämistä. Hetkessä eläminen itse asiassa on aivan perseestä ja helvetin ahdistavaa. Tässä hetkessä eläminen muistuttaa, että oma elämä on umpikujassa. Mieluummin kiintopiste tulevaisuuteen ja sen odottaminen. On minulla elämässäni sitten vielä suurempiakin kiintopisteitä, asuntolainan viimeinen lyhennys, eläkkeelle pääsy..

   Loman jälkeen en ole kuullut yhdenkään opettajan suusta, että onpa mukavaa elää tätä hetkeä. Ehkä näen kaiken mustien lasien läpi ja olen kyyninen. Kaikki valittavat tämän hetken raskautta. Yksinäistä ja raskasta ja suurennuslasin alla. Vaikka työ tuntuu raskaalta ja nykyhetki perseeltä, muistakaa kiintopisteet, sittenkun-hetket. Niissä kiteytyy elämän ja arjen luksus. Tämä hetki on valhe, varjo, katvealue taivaan ja helvetin välissä, välitila syntymän ja kuoleman välissä.

  Pidän sielustani kiinni elämällä tulevaisuudelle. Tee työtä, jolla on tulevaisuus, toitotti OAJ pari vuotta sitten. Elä tulevassa, unohda nykyhetki, niin sen pitäisi kuulua!