Nukun huonosti. Kevät, kevään
valo poraa valon mentäviä reikiä aivoihini. Silmäni kuivuvat. Alan uskoa ja
luulla, että kaikilla muilla menee lujempaa. Yöllä minua valvotti oppilas, joka
koettelee hermojani. Peruskuvio: Minun pitäisi olla hänelle enemmän kuin
luokanopettaja. Hän peilaa minuun asioita, joita hänen tulisi peilata omiin
vanhempiinsa, mutta kun omat vanhemmat ovat yksityisyrittäjiä ja heillä on aika
tiukassa, niin minä saan olla vanhemmuuden peilinä.
Arviointikeskustelussa tajusin, kuinka paljon asioita on pielessä. Isi
ja äiti ovat paljon poissa. Lapset syövät koulussa huonosti. Kotona syödään
maistuvia eineksiä. Lapsi syö vain kahta äidin laittamaa ruokaa. Äiti ei muuta
laita. Isä komppaa keskustelussa, että äiti laittaa parasta sitä yhtä ruokaa,
jota lapsi suostuu syömään. Kysyin, onko ok, että hiillostan lasta koulussa
syömään ja maistamaan maailman makuja? On ok. Silti kysyn, että minkä helvetin
takia se on luokanopettajan tehtävä? Perkele, malliruokailu. Pitäisi päästä
eroon esimerkkiruokailuista. Sillä saadaan ravintotottumusten opettaminenkin
opettajien tehtäväksi.
Lapsi on väsynyt koulussa. Lapsi jakaa makuuhuoneen 5 vuotta vanhemman
isoveljen kanssa. Yöllä kuuluu, kun veli pelailee, soittelee sähköpianoa, on
puhelimella. Sisaruksilla on hieman eri elämän tilanteet. Sanoin, että
nukkumatilan pitäisi olla häiriötön, jotta lapsi saa lepoa. Äiti valitti, että
se on vaikeaa. Sanoin, että kannattaa räyhätä, riidellä, uhkailla, ottaa pois,
olla vittumainen, olla mitä vain ja tehdä mitä vain, että poika saa nukkua.
Muuten poika ryömii lattioilla, on hermostuttava, ei keskity, ei opi.
Yritysrintamalla perhe laajentaa rohkeasti. He ns. takovat, kun rauta on
kuumaa. Onnittelen. Onnittelut siitä! Silti minulla on yksi ohje: Myykää yrityksenne,
menkää palkkatyöläiseksi mihinkä vaan, olkaa kotona ja aloittakaa elämä, jossa
vanhemmat ovat taas lapsia varten. Yrittää pitää tietysti! Mutta kun se
yrittäminen on monta kertaa paskan myymistä sokerin ja rasvan muodossa.
Kommentit
Lähetä kommentti