Siirry pääsisältöön

Börje


-          Hei kulkaa, ystävät kuunnelkaa! On tullut uusi ohje, ohjeistus, käsky, mahtikäsky, paimenkirje, postilla, asetus pääkallopaikalta, virastojen huipulta, itse majesteetilta. Nyt on sitten, nyt on sitten jatkossa niin, että mikään ei saa enää maksaa mitään, sanoi oppilaitoksen johtaja eräänä maaliskuisena aamuna.
-           Anteeksi vain, siis mikä ei saa enää maksaa mitään?
-          Mikään ei saa enää maksaa mitään. Opettajana et saa oppilailta kerätä latin latia enää yhtään mihinkään.
-          Miten sitten hoidetaan retkirahojen, leirikoulujen rahavarojen keruu?
-          Teidän pitää perustaa vanhemmista komitea, rahankeruuryhmä ja tutkailla varainhankintaa ulko-ja yläpuolelta. Ikään kuin mahdollistatte, luotte puitteet varainhankinnalle ja jättäydytte sivuun, varjoon.
-          Niin kuin työmarkkinaneuvotteluissa tietyt ammattijärjestöt?
-          Mitä vihjailet?
-          En mitään.
-          Sitä minäkin.
-          Olisimme lähdössä museoon torstaina bussilla. Laitoin jo vanhemmille viestin, että keräämme heiltä bussilipun hinnan verran bussimatkaa varten.
-          Vedät viestin takaisin. Annat komitean kerätä summan. Siis sen jälkeen, kun olet komitean perustanut tietenkin.
-          Selvähän se.

On aina mielenkiintoista, kun jostakin tulee jonkin hallintoelimen, viraston tai virkamiehen toimesta paimenkirje, jossa asiat ja tavat tyrmätään ja lopetetaan kuin seinään. Mietin aina, kuka se on, kenen kasvot seinään tyrmäyttäjä saa? Jani Volasen ja Tommi Korpelan käsikirjoittamassa tv-sarjassa MS/ Romantika on henkilöhahmo, jota ei kertaakaan näytetä, jonka suusta ei kertaakaan kuulla mitään. Hahmon nimi on Börje. Börjeen otetaan jatkuvasti yhteyttä radiopuhelimella. Myös Börje ottaa henkilöhahmoihin jatkuvasti yhteyttä. Opetuspuolella on myös tällainen Börje, kasvoton asioiden muuttaja ja vastakkaiseen suuntaan kääntäjä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee