Aika ajaa yleensä aina ohitseni.
Tänä vuonna haluan olla ensimmäinen. Missäkö? Haluan olla, jos en ensimmäinen,
niin ensimmäisten joukossa, mitä tulee oppikirja-, oppimateriaali- ja
kouluoppimismateriaalitilauksiin. Olen ollut hereillä. Olen kirjoittanut aikatauluja
herttaiseen (herttaisen yhdentekevään) kierrepäivyriini. Eilen kysyin
opettajalta, joka on aina ensimmäisten joukossa, oletkos jo tehnyt
lyijykynätilauksen? Hänpä ei ollut. En ollut ivallinen. Tai olin jälkeenpäin.
Olin paalupaikalla. Starttini onnistui hyvin. Nyt pidän vain kaasun tasaisena.
Tiedän, ettei saa tulla notkahduksia, romahduksia. Siihen ei vain ole varaa.
Kilpailu huipulla on kovaa. Yksi deadlinen sivuutus, niin inhimillistä kuin se
on, ja olen auttamatta ulkona. Tipahdan häntäpäähän. Minut ohitetaan
kierroksella. Joudun kyselemään ja varmistelemaan päivämääriä, rahamääriä
oppilasta johti ja joudun pyytämään, että minua tullaan kädestä pitäen
opastamaan, miten kirjojen koodit ja ISBN-numerot haetaan. Sitä en halua enää
kokea. Olla viimeinen, häviäjä, sitä, jota odotetaan, koska iso tilaus lähtee
vasta sitten, kun viimeinenkin on saanut jätettyä tilaukset kilpailun jurylle,
tuomarineuvostolle eli koulun kanslistille. Olen metri tolkulla muiden edellä.
Nautin tilanteesta.
Tiistai on oiva päivä potea aiheetonta syyllisyyttä. Miksi? Kävin
uimahallissa. Saunoin, istuin porealtaassa, kylmävesialtaassa, juttelin saunan
lauteilla ventovieraiden miesten kanssa ja koin vapautta. Jos olisi ollut
perjantai, en olisi kokenut syyllisyyttä. Varastin viikonlopun tunnelmaa.
Sanoin itselleni, haista kukkanen. Olet Antiikin Kreikan vapaa mies,
sivistynyt, itsetietoinen, kansakunnan kaapin päällä, sivistyksen valo,
totuuden torvi, inhimillisyyden ylevä heijastuma, sinulla on lupa saunoa. Silti
vatsani pohjassa oli syyllisyyden, jännityksen, epämääräisen ahdistuksen
varpusparvi. Olin väärässä paikassa väärään aikaan. Tiistaina on lupa olla
huolirypyt otsalla tappelemassa omien lasten kanssa peliajoista.
Taitelijaryhmä IC98, Patrik Söderlund ja
Visa Suonpää, perustivat Kronos- nimisen tilataideteoksen. Kronos tarkoittaa
aikaa. Kronos on talo ja pihapiri. IC98 rajasi sen portittomalla aidalla.
Kronos on tarkoitus pitää tuhat vuotta suljettuna ihmisiltä ja tuhannen vuoden
jälkeen tutkia, mitä jälkiä ihmisestä on jäljellä. Upea projekti. Minun
projektini on Schola Finlandensis. Suljen itseni tuhanneksi vuodeksi
suomalaiseen peruskouluun. Tarkoituksena on tutkia, montako uutta
opetussuunnitelmaa aikaan mahtuu? Opetan tuhat vuotta, vedän kerhoja, istun
palavereissa, esimiehet vaihtuvat, oppilaat vaihtuvat. Vain minä pysyn ja
jatkan. Vuosisadasta toiseen. Millainen olen tuhannen vuoden jälkeen? Hehkuuko
minussa hengen kipinä? Vaivunko apatiaan 450 vuoden jälkeen? Aivokuolenko 670
vuoden jälkeen? Joudunko työnohjaukseen? Tunteeko OVTES sadan vuoden ikälisän,
nouseeko palkka 200 työvuoden jälkeen 1,2 %? 800 palvelusvuoden jälkeen saan
pinssin ja standaarin.
Kommentit
Lähetä kommentti