Luin sukuselvitystä
isän puolelta. Tajusin olevani helmi historian helmitaulussa. Isäni suvussa on
paljon opettajia: Kieltenopettajia, luokanopettajia, puutyön opettajia. Onko
minussa veri vetänyt tikan pojan puuhun? Olen aina samastunut enemmän isän puolen
miehiin ja sen puolen sukulaisiin. Taloudellisesti asiaa tarkasteltuna harmi.
Äidin puolella on kauppakorkeakoulun, lääkärikoulun käyneet. Heillä on uusia
Skodia. Isäni puolella autot ovat halpoja. Isän puolella itse korjaaminen on
kunnia- asia. Isän puolella auton konepellit ja kaljatölkit on auki. Monttu on
auki, perse on auki, radio on auki. Jostakin ruuvista on mennyt taas jengat tai
menossa jengat. Kierrepakka on auki ja tehdään uusia jengoja. Sauna on päällä
tai sitä lämmitetään tai suunnitellaan sen lämmittämistä. Otetaan neuvoa
antavaa, ahkeruuskaljaa ja palkintokonjakkia. Isän puoli on kuin puolalainen
tori, täinen, kuhiseva, polyfoninen kudos.
Äidin puolella maataan elämä hiljaa ohi.
Ruoansulatus on ainoa liike. Ruokalepo on iltapäivän kohokohta. Kahvi liikkuu
säiliöstä kannuun. Mihinkään ei ruveta. Ollaan hiljaa, ettei tulla huomatuksi.
Opettajia on isän puolella paljon. Minä olen yksi
heistä. Tunnen yhteenkuuluvuutta ja ammattiylpeyttä. Alanko alistua jo mukisematta kohtalooni?
Kommentit
Lähetä kommentti