Agents & Valo

Agents aloittaa kappaleella Amour is blue. Rautalanka on isänmaallista. Fender Stratocaster on rakkauden ja nostalgian kaira. Vox vahvistaa ilmavirran liikkeen ja kaiuttaa sen nostalgian nälkäisille luokanopettajille. Badding Somerjoki toivoi, että olisipa jo syksy. Keväällä, kesän korvalla, kesälomalla huomaan itsekin toivovani syksyä. Luonnon kuolema ja mätäneminen tarkoittaa hämärää, sen hyssyä, saunan lämmitystä käsikopelolla, lauantai-iltaa ja sitä Jaloviinan lämmittävää suuta kiertävää hehkua. Rakkaus on kaipausta, elämä epämääräinen ”melankolian sieniretki” ikiaikaisille kirkkomaille, esi-isien kalmistoille. Ihana nähdä muuttolintujen hylkäävän talveen valmistautuvan isänmaan.

  Agents soittaa kaksi instrumentaalia. Esa Pulliainen kuuluttaa niiden jälkeen, ” Hyvä yleisö, Ville Hermanni Valo”. Ja niin hesalaisen pornokauppiaan poika, jumalääninen Valo, tarunhohtoinen Ville saapuu juuri sopivan ujosti hymyillen, sopivan poikamaisesti kujeillen bändin eteen. Tutut HIM-maneerit ja olen seitsemännessä taivaassa. Hylkään itseni. En ole enää ala-asteen luokanopettaja käsi Wilmassa, jalka pankin asuntolainarekisterissä. Huoleni, murheeni kaikkoavat. Kesäinen maa kuihtuu. Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman.  Ketun tuutulaulu. Ville on ihana. Esa Pulliainen on sukupolvia yhdistävä ääni. Kai Pulliainen tanssii bassonsa kanssa hitaita ja tutkailee yleisöä isämäisin ilmein. Kepa Kettunen laukattaa rumpuja tavalla, jossa voi kuvitella Kekkosen taluttamassa  islannin hevosta kyydissä Neuvostoliiton kommunistipuolueen koko politbyro. Ensimmäinen Encore on surujen kitara. Meillä on lavalla Baddingin inkarnaatio. Ujo Badding on saatu houkuteltua karviaismarjapensaista valoihin. Meillä on lavalla Topi Sorsakosken perinteen jatkaja. Surujen kitara sinetöi liiton. Olavi Virran veroinen tulkitsija on syntynyt. Ville Valon ääni soi niin makeasti. Pulliaisen ja Valon yhteistyö on slaavilaisen kaipuun kehtolaulua, jossa on helppoa olla melankolinen suomalainen ja ajatella, että suomalaisissa ja suomalaisuudessa ei ole mitään vikaa. On lupa mököttää, olla hiljaa, kaiva nenää autossa, tuijottaa tyhjin katsein kaukaisuuteen ja toivoa, että saisi olla jossain muualla. Voisipa olla jossain muualla ja silti tässä ja nyt.