Lauman valvonta

Isän perintönä sain valvomisen lahjan. Geeniperimässämme on voimakas lapinkoiran valvonta-ja laumasta huolehtimisvietti. Valvon, kunnes viimeinenkin on kotona ja saateltu Höyhensaarille. Herttaista? Ei ole. Herttaisuus on siitä kaukana. Valvonta on tuskallista läheisriippuvuutta, jonkinlaista kotivammaisuutta psykiatri Paloheimon ja terapeutti Hellstenin käsitteitä lainaten. Vapaa ihmisyys, humaani lämpö ei kuulu sukuni geenimuunnokseen valitettavasti.

   Isäni kertoi hänen äitinsä käyttäytyneen samoin. Kun isäni horjahteli laitamyötäisessä (illanvietosta tai muusta raikuli-illasta tullessaan) kotimäkeä ylös, isoäitini pää loisti kauas ikkunan verhojen välistä. - Kuin täysikuu, akka uhkui syyllistävää katsetta ja piruilua, isäni kertoi minulle, kun olin tullut yöjuoksuikään. Isäni omaksui saman toimintamallin. Isäni iso pää loisti kuin kalju päärynä makuuhuoneen verhojen välistä, kun tulin kotiin yrittäen näytellä vähemmän humalaista kuin todellisuudessa olin. Jos olin aika ajoissa, hieman puolen yön jälkeen, sain jonkinlaista hyväksyvää muminaa ja väkinäisesti huulien välistä puserretut kysymykset ”oliko hauskaa?” ja ”ketä teitä oli?” Ei sitä oikeasti kiinnostanut. Se ketku näytteli ja esitti, että minun odottamiseni oli ollut sille pikkujuttu, läpihuutojuttu. Siellä se oli pyörinyt ympäri huoneistoa ja vilkuillut kelloa ja tunnustellut epäsäännöllistä pulssia ranteesta. Oli se varmasti yrittänyt levätä, nukkua, turhaan. Monta kertaa isäni antoi syyllistävien sanojen pudota heti eteisessä päälleni. Etenkin, jos kotiuduin 1.30-3.00 välisenä aikana. Silloin isä ilmoitti, että hänen huominen päivänsä oli väsymyksen takia nyt jo aivan pilalla. Siinä se pillitti ja nillitti, ettei enää saa unta. Minä menin nukkumaan alkoholia pois verestä tyytyväisenä kuin karhunpentu.

  Osat ovat vaihtuneet. Minun ruma luokanopettajan naamani killittää sälekaihtimien välistä kuin vallankumouksen kelmeä myrskylyhty panssarilaiva Potemkinin kannelta. Vihaan itseäni. Valvon yösydännä. Kokeilen pulssia. Kääntelehdin vuoteella kyljeltä toiselle. Kuuntelen autojen ääniä. Olen valppaana. Olen valmis. Yritän välttää syyllistäviä lauseita. Vaikeneminen on minun lisäni sukupolveni valvontaketjuun. En puhu mitään. Olen hiljaa.