Siirry pääsisältöön

Vessakirja


Vessakirjoista. Metsästän niitä. Kirpputoreilta saa halvalla vessakirjoja. Kuolinpesät kauppaavat homeisia, kylmissä ulkorakennuksessa pölyttyneitä kirjoja halvalla. En puhu miesten lehdistä, Casanovan seikkailuista tai pokkari-Emmanuelleista. Vessakirja on jotakin spesifiä tietoa jakava aviisi menneiltä vuosilta. Leppäveden terva- ja tärpättitehtaan historia on vessakirja. Puijon hiihtoseuran kultainen 50-luku. Talvisia kuvia vuodelta 1936. Alfa Romeon maahantuonti 1960-1984. Pauli Toivosen tie maanviljelijästä Monte Carlon voittajaksi. Kuvakirja norjalaisista neuleista ja yleisimmistä neulemalleista. Joppe Karhusen henkilökuva Mannerheim-ristin ritareista. Kenraalien testamentit.  Suonenjoen kauppalan historia ja kaikki muut maalaiskuntien ja kauppaloiden historiikit. Hymy-lehden irtonumero vuodelta 1977 Irvin Goodman kansikuvassa nahkastetson päässä ja pikkusikari huulessa. Mauno Saaren kirja Marja-Liisa Hämäläisen hurjasta vuodesta 1984 ja kuvaus rajusta 1983 treenikaudesta.  Vessakirja voi käsitellä mitä vain. Kuvia on oltava paljon. Vähän tekstiä. Vessakirjan ääressä käväistään. Sen ääreen pitää voida myös unohtua. Se on mielen seisake. Se on mielen raikastaja. Sean Conneryn hymyilevä naama vessakirjan kannessa ruokkii alitajuntaa ja saa ilon kasvoille. Kuvat rautatietunnelia rakentavista ruokapalkalla töitä tekevistä laihoista miehen rupukoista tähyilee vessakirjan sivuilta kuin huuhkajan poikaset vuoripesältä.  Vessakirjaa hakiessa on tärkeää ymmärtää, että se voi olla mitä vain. Joskus se on jopa klassikko, kuten Samuli Paulaharjun matkakuvaus Peräpohjasta. Metsästys on alkanut. Uusi vessakirja odottaa minua jossain..
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirpparireissu takana. Ostin pienoismallin. Kai sitäkin voi rakentaa vessareissulla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...
Lähetä kommentti
Read more »

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan...
3 kommenttia
Read more »

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...
1 kommentti
Read more »