Vessakirja

Vessakirjoista. Metsästän niitä. Kirpputoreilta saa halvalla vessakirjoja. Kuolinpesät kauppaavat homeisia, kylmissä ulkorakennuksessa pölyttyneitä kirjoja halvalla. En puhu miesten lehdistä, Casanovan seikkailuista tai pokkari-Emmanuelleista. Vessakirja on jotakin spesifiä tietoa jakava aviisi menneiltä vuosilta. Leppäveden terva- ja tärpättitehtaan historia on vessakirja. Puijon hiihtoseuran kultainen 50-luku. Talvisia kuvia vuodelta 1936. Alfa Romeon maahantuonti 1960-1984. Pauli Toivosen tie maanviljelijästä Monte Carlon voittajaksi. Kuvakirja norjalaisista neuleista ja yleisimmistä neulemalleista. Joppe Karhusen henkilökuva Mannerheim-ristin ritareista. Kenraalien testamentit.  Suonenjoen kauppalan historia ja kaikki muut maalaiskuntien ja kauppaloiden historiikit. Hymy-lehden irtonumero vuodelta 1977 Irvin Goodman kansikuvassa nahkastetson päässä ja pikkusikari huulessa. Mauno Saaren kirja Marja-Liisa Hämäläisen hurjasta vuodesta 1984 ja kuvaus rajusta 1983 treenikaudesta.  Vessakirja voi käsitellä mitä vain. Kuvia on oltava paljon. Vähän tekstiä. Vessakirjan ääressä käväistään. Sen ääreen pitää voida myös unohtua. Se on mielen seisake. Se on mielen raikastaja. Sean Conneryn hymyilevä naama vessakirjan kannessa ruokkii alitajuntaa ja saa ilon kasvoille. Kuvat rautatietunnelia rakentavista ruokapalkalla töitä tekevistä laihoista miehen rupukoista tähyilee vessakirjan sivuilta kuin huuhkajan poikaset vuoripesältä.  Vessakirjaa hakiessa on tärkeää ymmärtää, että se voi olla mitä vain. Joskus se on jopa klassikko, kuten Samuli Paulaharjun matkakuvaus Peräpohjasta. Metsästys on alkanut. Uusi vessakirja odottaa minua jossain..
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirpparireissu takana. Ostin pienoismallin. Kai sitäkin voi rakentaa vessareissulla.