Siirry pääsisältöön

Vaikeneminen


Ajattelin, että sitä vapaampi olen, mitä vähemmän kerron huolistani tai asioistani kenellekään. Ajattelin, että sitä riippumattomampi olen, mitä vähemmän kerron itsestäni ylipäänsä mitään. Ajattelin näin ja olen jo ajatellut pidemmän aikaa näin. Puhun asioistani tuskin kenellekään ja en yhtään mitään. Olen päättänyt vaieta. Kummallista, että mitä enemmän vaikenen, sen riippuvaisemmaksi ja vangitummaksi koen itseni suhteessa maailmaan, toisiin ihmisiin.
  Tyhjiössä ei kukaan kuule, näe. Hitto miten pelottavaa huomata tyhjiön imaiseva voima. Imu on vahva. Olen joutunut vaikenemisen ansaan. Muut eivät halua vaieta. Ihmisten tarve jakaa elämää, tunteita ja kokemuksia on loputon. Vaikenemisen lisäksi en halua kuunnella. En kuuntele, koska haluan vaieta. Haluan siis, että maailma vaikenee kanssani ja kukaan ei kuuntele ketään. Taidan olla panteisti, minulla on halu sulautua hiljaiseen luontoon, kivikuntaan tai muinaisjärvien pohjasedimenttiin.
  Vaikeneminen on vallan käyttöä ja julmuutta. Tiedän sen. Sen edessä olen voimaton. Silti tarvitsen tätä vaikenemista. Pintaan sukeltaminen tuntuu vain niin tylsältä. Pärskäyttää pää pintaan ja julistautua äänenkäyttäjäksi ja antautua vastavuoroisuuden aaltojen pitkien maininkien vietäviksi. Katson poispäin. Tuijotan sisintäni. Kuuntelen itseäni. En kuule mitään.  Olen tylsistyttävä ihminen ja maailma ympärilläni on tylsä. Maailma on tori, kauppakeskus, vaalitapahtuma, jossa itsensä mielenkiintoiseksi kokeva ihminen puhuu, mitä sylki suuhun tuo. Valitaan vuoden luokanopettajia, fysioterapeutteja, koodaajia, muurareita, vuoden äitejä ja kaikkea muuta jonnin joutavaa. Lehmä ammuu ja käsi hakkaa aplodeja ja vinkuintiaani ulvoo ja viheltää, kun sillä osoitetaan arvostusta.
  Pääsenkö pintaan? Vielä en jaksa yrittää.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee