Siirry pääsisältöön

Vanhan OAJ-virkamiehen ajatuksia edunvalvontatyöstä

 

Juttelin eilen eläkkeellä jo olevan OAJ:n virkamiehen kanssa. Sanoi tehneensä pikkudirikan töitä. Vastasi jonkin alan jostain marginaalista vastuusta.  Toisin sanoen mies oli nostanut suurta palkkaa pienestä vastuusta ja samalla näytteli, esitti ajavansa opettajien etuja, jotka nostivat pientä palkkaa suuresta vastuusta. Oli työskennellyt  OAJ:n pyhistä pyhimmässä, Helsingin konttorissakin, jopa Erkki Kangasniemen alaisuudessa, joka muistetaan suuripalkkaisimpana ammattijärjestöjohtajana aikoinaan.

  Kysyin eläkepapalta, mitä mieltä hän on Tehyn lakosta ja ensi viikolla lähestyvästä OAJ:n lakosta. Tehyn puheenjohtaja on kuulemma vaatimuksissaan hullu. Ei niihin kukaan voi suostua. Sanoin, että jatkavat lakkoa ja alkaa sairaat kuolla, niin alkaa lakko purra. Eläkepappa vastasi, että valtakunnan sovittelijan kansliasta ei ole koskaan mitään suurta korotusta saatu. –Eli lakkoilu on siis turhaa? kysyin. Hänen mielestään on. Pitäisi aina päästä sopimukseen. Ja OAJ:n kannattaisi suostua sopimukseen.

  Jos OAJ:ssa opettajien etuja ajavat pitävät lakkoa turhana, kenen asiaa he ajavat? Vastaus: Työnantajan etua. Lasten etua. Yhteiskuntarauhan etua. Yhteiskuntarauha saa mennä, jos palkka ei nouse. Minäkin maksan vuodessa yli 500 € OAJ:lle ja minä olen sitä mieltä, että siellä on OAJ:lla rahaa sen verran helvetisti, että vaikka olisimme loppukevään lakossa, niin rahat riittäisi.

  Vakavissani mietin eroamista OAJ:sta.

  Ammattijärjestöt ovat aikaisemmin olleet työpakolaisten Bermudan kolmio. Pois paskatyöstä virastoon, palkka kattoon, hotelliöitä, edustusta, viinaa, helliä tunteita ja syyllisyyden tunteita. Ja sovinismin kehtoja. Miten niin? Perusteluna olkoon eläkepapan loppuvuodatus opettajien palkoista.

Kyllä minua eniten säälittää miesopettajat, ennen kaikkea miesluokanopettajat. Kovan seulan läpi heidät valitaan koulutukseen. Maisteritason koulutus. Sitten valmistuminen, ensimmäinen työpaikka ja ensimmäinen palkka ja silloin tajuta, miten helvetin pieni luokanopettajan palkka on..

Kysyin, miksi sinua ei säälitä naisopettajat. No, naisvaltaiset alat nyt ovat aina saaneet paskempaa palkkaa. Saatana, että haisee sovinismi Kremlille, Venäjälle, joka käy häikäilemätöntä hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan.

Lakko käyntiin vaan, vaikka se ei minun maakuntaani koske. Ainakaan vielä. Ja reippaat vaatimukset! Nyt pitää muistaa Sipilän hallituksen kyykytys KiKyn nimissä, vaatimustason kasvu mahdottomaksi, inkluusion myötä raunioitettu erityisopetus, marionettinukkemainen lakeijakäytös ja ammattiylpeys. En tiedä, onko sitä ollut joskus, onko se hetkellisesti hukattu vai jossain tulevaisuudessa. Sen tiedän, että ammattiylpeys tulee myös siitä, että auto ei ole 25 vuotta vanha, palkasta ei ¾  mene asumiskuluihin ja talous ei ole kroonisesti ruvella. Kun se eläkekin tulee olemaan pieni, ei tässä millään sitten kun-jutuillakaan voi lohduttautua. Palkkaa lisää!!

LAKKKOON perkele vaan!

Kuva: Lauri Sorvoja

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee