Siirry pääsisältöön

Ritva Kajamaa ja "kopparyhmät"

 Hesarissa oli nekrologi helmikuun 25. päivä ajasta ikuisuuteen siirtyneestä suomalaisesta psykologista ja psykoanalyytikosta Ritva Kajamaasta. Hän teki työtä traumatisoituneiden lasten kanssa. "Kopparyhmässä" oli kyse lasten kanssa toteutetusta ryhmäpsykoterapiasessiosta. Ryhmäsession jälkeen jokainen lapsi sai oman pyykkikorin, limsapullon ja imupillin. Lapset menivät turvapaikkaan, pyykkikoriin, joivat pillillä limsaa ja kuuntelivat Ritvan lukeman sadun. Tarkoitus oli rauhoittua, kokea turvallisuutta, kokea omat rajat, voimakas rauhoittava oraalinen mielihyvä, kuunnella eheyttävä taideterapeuttinen lukutuokio ja lähteä terapian jälkeen ulkomaailmaan rauhoittuneena ja turvallisuuteen tankattuna.

   Ihana oivallus. Lapset luonnostaan rakentavat majoja, joissa yhtenä kehityksellisenä elementtinä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen, turvallisten rajojen asettaminen. Olen ollut itsekin mukana lasten toiminnallisessa ryhmässä. Siinä etenimme samalla tavalla. Ensin leikittiin, yritettiin leikkiä erilaisia roolileikkejä, joissa sai pukeutua ja naamioitua ja yrittää tunnistaa ja kehittää omia tunteita etäännytetysti roolien takaa. Moni lapsi oli saanut omissa koululuokissaan ja perheissään kokemuksia omien tunteidensa mahdottomuudesta. Lapsilla esiintyi liian suuria kiukun tunteita, aggressiivisuutta, haitallisia vuorovaikutusmalleja, joita yritettiin lieventää, antaa sanoja ja ymmärrystä. Toiminnallinen ryhmä päättyi aina siihen, että lapset saivat rakentaa itselleen oman pesän tuoleista, pöydistä ja erilaisista tyynyistä ja peitoista. Sitten pesässä oltiin hiljaa, levättiin ja kuunneltiin satu, tarina. Joskus lapset vierailivat toistensa pesissä ja näin tutustuivat, millä tavalla toiset loivat omia rajoja, omaa turvan kokemusta ja oppivat toisiltaan, että toisilta voi oppia paljon ja sitä kautta päästiin eteenpäin omista omanapaisista, itsekeskeisistä, vuorovaikusta tuhoavista malleista. Kaikki tapahtui leikin, mielikuvituksen avulla, ohi mennen ei alleviivaten ja käsitteellistäen tai aikuisten kielipeleistä käsin. Lopuksi siivottiin kaikki yhdessä.

  Tällaisia kopparyhmiä kouluihin! Leikkiin tarkoitettuja luokkia pitäisi saada kouluille, leikkistudioita. Studioissa pitäisi olla tuoleja, pöytiä, peittoja, tyynyjä, pyykkikoreja, pahvilaatikoita ja vaikka lakupötköjä. 

  Ritva Kajamaa oivalsi jotain äärimmäisen tärkeää traumatisoituneiden lasten mielen rakenteista. Ukrainasta Suomeen tulevia mahdollisesti traumatisoituneita lapsia voisi auttaa kopparyhmillä. Turvan voi rakentaa pienillä asioilla. Lars von Trierin elokuvassa Melankolia maailmanloppu lähestyy. Suuri meteoriitti törmää maapalloon. Ennen törmäystä eräs perhe on ulkona ja he menevät "turvaan" kotaan, jossa on vain kotapuut paikallaan, ei kangasta. Katsojille välittyy perheestä rauhallinen turvan kokemus, kun he asettuvat kodan sisälle, ottavat toisiaan kädestä ja valmistautuvat kuolemaan. Turvallisuuden tunne ja sen vaaliminen on kaikille kasvattajille aivan olennainen asia. Turvallisuus syntyy rajoista. Rajat eivät aina tarkoita sitä, mitä saa tehdä, miten koulun käytävillä saa liikkua, miten saa laskea koulun jäämäestä, miten pyydän puheenvuoroa. Turvallisuus on ihmismieleen rakennettavissa oleva saareke. Missä minä olen turvassa? Kasvatustyössä on tärkeää pohtia, miten lapsi kasvatetaan itselleen turvalliseksi, vaikka maailma ympärillä olisi kuinka vaarallinen. 



  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee