Wilman kautta minuun otti eilen
yhteyttä venäläisen lapsen vanhemmat. Lapsi on luokallani. Hän on oikein
kiltti, mukava ja hyvän tuulinen. Vanhemmat olivat huolissaan, ettei lasta
kiusattaisi venäläisyyden takia ja Venäjän ja Ukrainan välisen vaikean
tilanteen vuoksi. Ei sodan takia, jota on sanana kiellettyä käyttää ilmeisesti
sen johdosta, että jos ”vaikeaa tilannetta” aletaan kutsua sodaksi, se
saattaisi loppua ja miten sitten kävisi kannatuslukujen? Tiedätte kyllä kenen.
Vaikeaan tilanteeseen kansakuntansa johdattaneen kannatusluvuille voisi käydä
kuin Suomen menestyksen Pisa-tutkimuksissa tai Euroviisuissa.
Vakuutin perheelle, että syytä huoleen ei ole. Teen kaiken voitavani,
jotta lapsi ei kokisi minkäänlaista, pienintäkään syrjintää taustansa vuoksi. Lapset eivät yleensä koskaan ole syyllisiä aikuisten
luomiin ja heidän välisiin ”vaikeisiin tilanteisiin”, selitin heille
näkemyksiäni.
Perhe oli tyytyväinen ja rauhoittunut. Kysyin heiltä, mitä mieltä he olivat Venäjän sodasta Ukrainaa vastaan? - Me emme halua puhua koko asiasta, kuului napakka vastaus. Minun teki mieli vastata, että sehän tässä suurin ongelma onkin, kun te ette edes vapaassa Suomen maassa uskalla sanoa, mitä te asioista ajattelette. En sanonut. Ymmärrän pelon. 15 vuoden vankeustuomio väärästä sanavalinnasta vetää varovaiseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti