Luokanopettajan arki

 Tampereella talvi 1918. Vallankumous on käynnissä. Kun vallankumous alkoi, kaikki tuntui iloiselta. Nyt mekin saamme kohta elää ihmisen elämää, ajattelivat tytöt ja tietysti myös pojat. Tytöt ja naiset saavat mennä töihin, nostaa palkkaa, ostaa itselleen asioita. Vallankumouksen ilo ja alun riemu vaihtuvat pelkoon ja murheeseen, kun alkaa tulla uutisia punaisten ja valkoisten joukkojen tekemistä teloituksista, väkivallasta ja terrorista. Taistelu Tampereesta loppuu. Hävinneitä punaisia nöyryytetään ja tapetaan mielivaltaisesti voittajien, valkoisten toimesta. Ilman kostoa ei voitto tuntunut ilmeisesti miltään. Niin, kyllä se meni juuri niin. Hävinneelle luu kurkkuun.    Jyväskylän kulissiteatteri työsti hienon musiikkinäytelmän kovasta aiheesta ja onnistui täydellisesti. Onneksi vaimoni sai minut pakotettua teatteriin. Olen uudesti syntynyt. Naisissa ja tytöissä oli voimaa vuonna 1918 ja on edelleenkin. Ilman naisia oma alani, opetusalani, olisi täynnä kaltaisiani tahdot...

 Flunssa iski aamuyöstä kello kolme. Lukuvuoden ensimmäinen flunssa." Menen töihin, kun on helppo päivä edessä", ajattelin yöllä suden hetkenä. Helppo päivä tarkoittaa lyhyttä, mikä välttämättä ei sittenkään ole helppo. Nenä oli tukossa, hengitys hankalaa, jaloissa särkyä, ne olivat oireet. Kello soi kuusi. Päätin jäädä sairaslomalle. Aloin kirjoittaa ohjeita sijaiselle. Muistelin, milloin sai soittaa esimiehelle. Kello seitsemän. Tunsin syyllisyyttä kuin rintamakarkuri. Mietin amerikkalaisia työssä käyviä, joilla on neljän vuoden välein viikon kesäloma ja sairaana tekivät työtä. Hävetti. Soitin puhelun ja lähetin ohjeet sijaiselle.    Sitten aloin miettiä, menetänkö viikonlopun palkan, jos olen perjantain pois. Googletin sairaslomaa ja perjantaipoissaolon vaikutusta viikonlopun palkan menettämiseen. En löytänyt etsimääni. Miksi en osaa ajatella, että tässä maassa ovat  vasemmistolaiset poliitikot ja työntekijöiden ammattijärjestöt pitäneet huolta siitä, että meillä ...