Flunssa iski aamuyöstä kello kolme. Lukuvuoden ensimmäinen flunssa." Menen töihin, kun on helppo päivä edessä", ajattelin yöllä suden hetkenä. Helppo päivä tarkoittaa lyhyttä, mikä välttämättä ei sittenkään ole helppo. Nenä oli tukossa, hengitys hankalaa, jaloissa särkyä, ne olivat oireet. Kello soi kuusi. Päätin jäädä sairaslomalle. Aloin kirjoittaa ohjeita sijaiselle. Muistelin, milloin sai soittaa esimiehelle. Kello seitsemän. Tunsin syyllisyyttä kuin rintamakarkuri. Mietin amerikkalaisia työssä käyviä, joilla on neljän vuoden välein viikon kesäloma ja sairaana tekivät työtä. Hävetti. Soitin puhelun ja lähetin ohjeet sijaiselle.
Sitten aloin miettiä, menetänkö viikonlopun palkan, jos olen perjantain pois. Googletin sairaslomaa ja perjantaipoissaolon vaikutusta viikonlopun palkan menettämiseen. En löytänyt etsimääni. Miksi en osaa ajatella, että tässä maassa ovat vasemmistolaiset poliitikot ja työntekijöiden ammattijärjestöt pitäneet huolta siitä, että meillä on palkallinen sairausloma. Palkallista sairauslomaa ei vielä meiltä ole viety. Eläkeikä on 70 vuotta ja reserviläisten nostoikä nostettiin 65 vuoteen. Kun pitkälle vanhuuteen pitää töitä paiskia, ei syytä huoleen, jos muutaman päivän sairastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti