Heikki Hurstin vähäosaisten joulujuhlassa Helsingissä jouluaattona Anno Domini, armon vuonna 2025 paikat loppuivat kesken. Hursti purskahti itkuun, kun piti vetää ovi kiinni satojen köyhien ihmisten värjötellessä kylmässä säässä joulun toive kiiltävänä silmissä. Miltä tuntuu sydämen kohdalta olla hyväntekijä toisessa sukupolvessa ja tehdä toiselle hyvää ja toiselta romuttaa toivo palasesta kinkkua, suolasärvintä ja tilkkasesta omenamehua. Tunnen tuskaa Hurstin ja kaikkien ulkopuolelle jääneiden puolesta. Oikeistopolitiikka puree kipeästi nilkkaan. Ajan henki ei ole valitettavasti joulun henki. Nyt on valittu tie, jossa saa jättää ihmisiä ulkopuolelle. Kuin Topeliuksen varpuset, menkää muualle. Taivaassa sitten teille taritaan soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Toivottavasti se taivas ei ole oikeistolainen taivas, jossa toiset saa ja toiset ei. Miten tämä voi edustaa suomalaisia arvoja? 1907 Topi Romppanen jo veti punaisen viivan eduskuntavaaleissa Iki Kiannon romaanissa Punainen vi...
Opettajan työ 2000-luvulla