Luokanopettajan arki

 Nikotiinikorvaushoitoni kulmakivi on aamu-uinti lähijärvessä. Oikea ajoitus on tärkeä. Jos rannalle saapuu ennen 6.20, saa uida rauhassa joutumatta yhdentekevään keskusteluun tai aamutervehdyksiin tuttujen, puolituttujen tai tuntemattomien kanssa. Tänään tulin tyhjälle rannalle 6.22. Rauhassa sain kahlata veteen, tehdä sukelluksen ja ottaa vetoliikkeet. Dopamiinit ja endorfiinit riehaantuivat aivoissani. Kun käännyin lähteäkseni kohti rantaa ja kauhoessani vielä vettä kasvoilleni pari kertaa voimakkaasti näin hiuksilta silmilleni tippuvan veden läpi toisen ihmisen, joka oli tulossa aamu-uinnille. No ni. Aamu pilalla. Kohtasimme vesirajassa. Mumisin harmissani tervehdyksen ja kerroin, että olen herännyt. Tuntematon ihminen sanoi, että tänään on kylmempi aamu kuin eilen. Niin, sanoin ja poistuin.   Oikea ajoitus on tärkeä. 

  Voitko alkaa uudelleen laulaa Topi Sorsakoski Agentsin säestämänä? Tämän kysymyksen esitän itselleni, puolisolleni, perheelleni ja ammattilaisena luokanopettajana itselleni toistuvasti. Minulle kun rauhaa ja pysyvyyttä kiintymyksen ja rakkauden käsittelyyn ei ole suotu ja tiedän kamppailuni päättyvän vasta silloin, kun uurnaani lasketaan. Vasta silloin olen saava rauhan.    Niin (huokaus). Kun on lapsuudessa yksinäisyyteen hylätty ja annettu emotionaaliselle kehitykselle minimit, tunne-elämän vammaisuus pakottaa esittämään kysymyksen uudelleen alkamisesta uudelleen ja uudelleen, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Niin (huokaus). Alkoholisteilla, kaikilla päihteiden väärinkäyttäjillä on sama kysymys esitettävänä uurnanlaskuun asti.   Sitten tämä viheliäinen ammattini, luokanopettajuus. Joka ainoa elokuu kysyn, voinko alkaa tai jaksanko alkaa uudelleen? Tähän asti vastaus on ollut, että jaksan, jaksetaan, painetaan. Uudistan sopimukseni itseni, saatanani kanssa vuodesta toisee

 Ruotsalainen auto olla pitää. Volvo. Suomalaisten duunareiden Ruotsissa valmistama, Neliskantti-Volvo. Kesällä alkoi öljyä kuluttaa, valuttaa. Moottori sotkeentui. Iski ahdistus. Aluksi kylän mies arvioi, että selkeästi huohotusongelma. No, mitäs se sitten tarkoittaa? Sitä, että moottori alkaa olla kaputt, förbi, entinen. Koneremontti! Sylinterien hoonaus isommaksi. Kiertokankeen kiinni isompi mäntä. Ja paljonko maksaa? Halvempi vaihtaa moottori uuteen. Paljonko se maksaa? Ei kannata. Volvo liian vanha, liikaa ajettu. Paaliin koko paska. Teräskuutioksi. Saat romutusrahan. Mutta, ota ensin puristuspaineet sylintereistä, sanoi kylän mies. - Vähän niin kuin senkka nenästä? kysyin. No, joo. Sillä selviää, paaliin vai ei.    Auto oli kaksi viikkoa korjaamolla. Ehdin valmistautua jo eri vaihtoehtoihin. Selvittelin, voinko vetää puukkosahalla oman auton katalysaattorin irti ja myydä sen. Myynkö paskan osina? Talvirenkaat vanteineen, kesärenkaat erikseen. Missä niitä muita osia irti revin? Ke

 Taas paahdetaan. Työpaikkani kulttuuri noudattaa tämänkin vuoden seuraavaa uraa: Helvetisti monimutkaisia järjestelmiä, osittain päällekkäisiä, ja vain yksi, järjestelmien laatija tietää, miten ne toimivat tai miten niiden pitäisi toimia. Muiden rooli on esittää tyhmiä kysymyksiä, tarkentavia ja selventäviä kysymyksiä tai varmistelevia kysymyksiä. Tämän yhden tietäjän monotoniset tiedotukset täyttävät oppilaitoksen joka sopen. Hän tiedottaa, selventää, tarkentaa ja vastailee.     Minullakin on roolini. Teen kuten käsketään. Kiltti poika tse tse, hae se, tuo se, vie tämä, nouda tuo, suunnitellaanpa yhdessä. Kuin tahdoton apina seuraan. Minulle on tehty lobotomia ja vasektomia ja kuohinta.   Yksi luo järjestelmät ja sitten muiden pitäisi paahtaa mukana. Perskarvani, kulmakarvani ovat ilmiliekissä. I `m on Fire. Ja taas meillä on hyvä bössis.    Kaipaan rauhallisuutta olemiseen. Kaipaan keskusteluja luokan kanssa, yhteisesti jaettua todellisuutta ilman jatkuvaa paahtamisen ja kiireen tun

 Reino Helismaa on kirjoittanut Toivo Kärjen sävelmään Lauluni aiheet sanoituksen. Laulu alkaa sanoilla:  Mä mistä laulun aiheet saan, niin moni tiedustaa, kun kuljen laulun tietä huoletonta. On helppo käydä vastaamaan, kun kiertää maailmaa ja elänyt on vuotta kyllin monta. Mietin lauluni aiheita tähänkin päivään. Lauluni sai aiheen YS-kokouksesta, josta sain aiheen laulaa kaikista vuoden tulevista tapahtumista, joista yksikään ei läikähtänyt rinnassani. Lauluni sai aiheen peruslaskutoimistusten kertausaukeamasta ja vihkotyöskentelyn opettamisesta. Itse asiassa opetin vihkotyöskentelyhygieniaa, jossa voitin jopa SS-kirjurin tarkkuuden mennen tullen. Lauluni sai aiheen soiden synnystä. Luennoin kuin jokin saatanan hydrologi tai limnologi tai geologi jääkaudesta, maanpinnan kohoamisesta, sulamisvesistä, turpeennoston typeryydestä, mustasta humus-vedestä, soiden ojituksesta ja metaanista, joka haisee pierulle.    Minä haisen pierulle. Minulla on luokanopettajan pieru-ura. Siitäkin lauloin

Luulemme tekevämme oikeita asioita. Oikeat asiat, luulemme niiden olevan vanhasuomalaisia. Oikeisiin asioihin kuuluvat: - Talvivastojen tekeminen ja ripustaminen autotallin orrelle. Yksi vasta pakastimeen. Saa jouluna tuorehen. - Satokausikalenterin mukainen sadonkorjuurytmi. Nyt on aika mustikoiden, mansikoiden, vatukoiden. Sienet nouki taltehen, kanttarellit purkkihin, herkkutatit muhennoksiin. Kun on hirvikärpänen metsässä, on puolukka punainen, suppilovahvero runsahinen, hirven lihat roikkumaan, peuran lihat pakastimeen. - Koulu alkaa elokuussa. Jälkeen kahden viikon, pidä vanhempainilta, laita olut käymään saunan nurkkaan, tilaa aika hierojalle, jäsen korjaajalle, hammasraudan oikojalle.    Koulussa valtaosa asioista on näitä luulemme tekevämme oikeita asioita. Kirjoita kesälomasta. Kirjoita kirje ulkomaille. Haastatattele naapuria. Soita vanhalle sukulaiselle.     Olen mestari luulottelemaan oikeita asioita. Miten paatunutta, tylsää ja ummehtunutta. Onneksi lapset keksisivät uutt

 Sunnuntaiaamu. Nukutti huonosti. Niskani, hartiat ovat jumissa. Ollut jo pitkään. Yli puoli vuotta, yli vuoden, koko aikusiuuden. Jumi säteilee päähän särkynä. Heräilen yöllä. Kääntyilen tiheästi, kun puutuu, särkee, on huono olo. Halvaantunut olo.    Jaoimme kollegan kanssa oppilaita ryhmiin. Jakoperusteena käytimme suurta ihmistuntemustamme. Dualistinen jakomme noudatti perustetta napakka ja lapamato. Napakan työpariksi lapamato, lapamadon napakka. Ideaalioppilas on tietysti napakka, näpäkkä, tyrnävä, aikaansaapa ja osaava ja pätevä. Ideaaliin kuuluu myös perseennuoleminen ja sokea opettajan ihailu ja silmien alla hymyily ja hyvätapaisuus.   Olen halvaantunut. Edessäni hämäräinen tie, joka ei vie tuntemattoman tupahan. Minun tieni vie tylsämielisyyden kuusijuhlaan. Kuusijuhlaan, jossa minulle on varattu penkinkantajan rooli. Ja tietysti sormi suun edessä- hyssyttelijän, elämän jarrumiehen rooli. Korot nousevat, vitutus kasvaa, eläkeikä karkaa, kohta virtsakin ja etsin kuumeisesti ka

 Unessa yöllä rehtori ilmestyi minulle. Seurasi käsityön tuntejani. Motkotti, valitti. Nosti maasta pienen palan vappuserpentiiniä ja ihmetteli, miten voi olla serpentiiniä vielä lattialla ja nyt on jo joulu? Ensimmäinen viikko takana. Koko ajan kysyn itseltäni, milloin ja missä ja ketkä tulevat ja tehdäänkö vuosisuunnitelma tänään ja milloin jaetaan ryhmät ja millä perusteilla? Ja minulta kysytään taukoamatta, millä mielellä oppilaani ovat. Suutun ja vastaan, että mistä vitusta minä tiedän, millä mielellä he ovat. Ihminen voi hymyillä ja olla ahdistunut, olla surullinen ja nauraa, olla masentunut ja peittää sen maanisuudella ja toisin päin. Että mistä vitusta minä voin tietää, millä mielellä oppilaat ovat tulleet kouluun? Entä Markku, mielellä sinä olet? Mitä vittua minun mieleni liittyy töiden aloitukseen ja työssä suoriutumiseen? Kuin olisin mielisairaalan pitkäaikaisasukki ja mieltäni syynätään päivittäin.    Niin se vain tuli taas, syys ja suunnaton syyllisyys.

 Kohta kolme kuukautta takana turhauttavaa nikotiinittomuutta! Otan kylmiä kylpyjä. Elämästäni puuttuu säihke, kimallus, glitteri ja kaikki se, joka tekee arjesta aavistuksen juhlavampaa. Otan kylmiä kylpyjä. Huijaan mielihyväjärjestelmää. Huomenna, huomenna aion retkahtaa yhden tai kahden hekumallisen mällipussin verran. Olen sen niin ansainnut. Huomenna ei kylmää kylpyä. Huomenna vanha kunnon mielihyväjärjestelmäni saa kauan odottamaansa nikotiinia sen parhaassa muodossa, nuuskapussissa! Sitten taas pidän taukoa, vietän pitkää lakkoa. Ymmärrän, miten helposti voisin nikotiinin korvata jeesus-ja jumalatuotteilla, mutta kun olen niin uskomattoman epäuskovaa sorttia koko paskakasa. Minulle riittäisi nikotiini, rikkaruohona tunnettu tuholaisaine parhaiten.    Sibelius oli seitsemän vuotta polttamatta sikareita ennen kuin palasi rakkaan harrastuksensa pariin. Minulle, vaatimattomalle kunnan virkamiehelle, riittää kolme kuukautta. 

 Loiri eli meidän kaikkien puolesta huikean elämänsä, uransa, avioliittonsa, jotta me muut voisimme elää turvallisen, joutilaan, ihanan tylsän elämän ilman viinin huumaa, houretta, päihtymyksen tunnetta ja kaikkea ns. suurta ja yleisesti himoittua. Kiitos Vesa-Matti Loiri. Minua koskettaa Veskun poismeno.    Loiri opettaa suomalaisille opettajille jätkämäisen käytösmallin luvattua hyväksyntää. Jätkämäinen energia kuuluu myös kouluihin ja sopii kouluihin. Jätkämäinen Loiri-energia ei vaadi vastavoimaa, nipottavaa käsialahygieniaa ja samankaltaistavaa muottia. Se voidaan hyväksyä. Sille voidaan antaa arvo. Jätkämäinen energia ei ole räkänokkien pojankoltiaisten yksinoikeus. Loirimainen energia kuuluu myös tytöille, se on siltappaa sukupuolirooleista vapaata.   Kiitos Vesku! Suomalainen koululaitos vaalii muistoasi ja nostaa sinua sopivasti esimerkiksi tavasta toimia omannäköisesti ja pelleilen. Loirimaisuus tuo ilon tupaan tullessaan ja viepi huolet pois mennessään. Voi minkä jäljen voi