Luokanopettajan arki

Tänä herran vuonna, herran jouluna, minä, maisteristason mies Jumalan armosta, en jumalan erityisestä toiveesta (uskoisin näin), toimin samalla tavalla kuin olen jo 25 vuotta toiminut: katselin ihmisten joulua karvanaamarin takaa. Hassua, että joudun tasapainottamaan tulojani joulupukkina. Opiskelijat hankkivat lisäansioita joulupukkina. Luokanopettajat hankkivat lisäansioita joulupukkina yli 50-vuotiaana. Loppua ei näy. Koin tottakai aattona orjamoraalin kaltaista kadotuksen tunnetta. Koin myös vierauden tunnetta, ulkopuolelle jäämisen tunnetta, ahdistuksen tunnetta eli kaikkia jouluun kuuluvia joulutunteita. Huijasin itseäni, että nyt kun muu kristikunta ylensyö, lihoaa, niin minä karvanaamarin takana laihdun. Pukki kuluttaa nestettä yhtä paljon kuin Juha-Pekka Latva WC-rallyn aikana Pattayalla.    Tänä jouluna sylissäni istui pikkulapsia, äitejä ja isiä. Hikoilin kuin sika ja minua, minun alemmustilaani, kuvattiin ja minulle ilkuttiin ja naurettiin. -Nyt voi pukki jo lähteä. - P

Sibeliuksen joulu alkoi kuulemma siitä, että Janne-isä istahti flyygelin ääreen jugend-tyylisessä olohuoneessa, jossa vihreistä kaakeleista muurattu takka hehkui ympärilleen A-Duuria ja säesti "Hanget korkeat nietokset" viiden tyttären laulaessa kirkkain lapsiäänin, Aino-frouvan nojatessa tyynenä keittiön oven karmiin ja se karmi kesti, jopa Jannen viftailu, kalliit konut, sigget ja pirssillä ajelemiset.   Minun aatonaattoajatus on materiaan, ei sibeliaaniseen henkeen sidottu. Olen pohjimmiltani numerologi ja maagi, en luokanopettaja. Numerologinen joulukaavani puhkesi kukkaan kuin amaryllis Saharan hiekkamyrskyssä. Jos löytäisin 1 €:n, ostaisin jouluarvan. Jos voittaisin 1000 €, ostaisin kotiini uuden pakastimen. Jos voittaisin 10000 €, teettäisin kotiini kylpyhuoneremontin. Jos voittaisin 100000 €, maksaisin asuntolainat pois.    Mistä kenenkin joulu alkaa? 

Vapa-ajattelijoiden joulukatiskasta tuli tänään Sammy Babitzin. Sammy Babitzin lauloi Suomen keskiolutta naukkailevan nuorison sydämiin laululla DAADA-DAADA. Alla kiiti autostrada ja Liimattalan kylän kohdalla Sammyn Alfa Romeo syöksyi sillalta alas ja Sammy kuoli. Saunaa siivotessani RadioSuomen Pekka Laineen ihmemaassa soitettiin Sammyn levyttämä joululaulu "Autoileva joulupukki". - Kohtalonko ivaa? mietti vapa-ajattelija Tolun tuoksuisessa kaupunkikylpyhuoneessa. 

Joulun kirjat. Grisham hemmetin hyvä. Leningrad cowboys hemmetin paska.

Niin vain kävi, että oppilaiden antamien lahjojen määrä romahti tänä jouluna: niheä suklaapaketti, pari korttia, ja joku hemmetin koristemöhkäle, joka jäi koulun sekajätteisiin. Juttelin monen opettajan kanssa ja monille oli käynyt samalla tavalla. Meinasin huutaa oppilaille, että KIITTÄMÄTTÖMÄT ja lausua huoneentaulua, että kiittämättömyys on rumaa. En huutanut. Näytin naamaa. Näin meidät mitataan. Näin mitataan, pitävätkö lapset ja heidän vanhempansa meistä opettajista. Vai johtuuko tämä nyt siitä, että OAJ:n opettajien palkitsemisen eettisen neuvoston vanhin yliaktuaari on mennyt vuotamaan medialle, että sopivin kiitos opettajille lukukauden ahkeroinnista on itse tehty kortti ja pitkät lomat. Pois Pandan suklaat, hajukynttilät ja riittäköön niille puolipäiväläisille tonttukortti ja se, että saa nauttia lasten vilpittömästä, spontaanista seurasta. Auts. Olen ahne ja pettynyt. Olen pikkumainen ja saan vielä siitä koston. Kynttilä palaa, punaviini maistuu ja en ajattele koulua kahtee

Kun jalkapallojoukkueessa on yksi muita taitavampi pelaaja, jonka ansiosta joukkue voittaa, sanotaan, että tämä taitoniekka kärrää joukkuetta. Kärrääminen tarkoittaa sitä, että muu joukkue istuu kottikärryissä ja taituri työntää, pelaa itse yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin koko muu joukkue yhdessä. Kärrätä, kärrääjä. Minä olen kärrääjä. Olen kärrännyt syyslukukauden joukkuetta, jonka tunne-elämä on herkästi räjähtävää, itsekeskeistä, vinoutunutta, masentunutta, saastunutta. Korvani ovat loppuun kuunneltu, silmäni loppuun nähty, sietokykyni loppuun siedätetty. Raumalaisittain ilmaistuna, alan olla " aiva reeras".  Haluan lunta maan päälle, lumi demppaa äänet, amputoi hälinän, saa aivokemiat lomalle ja mielen tasaisemmaksi. Mutta kärrään vielä huomisen joulupuuron, seurakunnan hartauden ja sitten puhallan trumpetilla pelin poikki. 

Niin. En avannut 17. päivän luukkua. Rikoin, halusin rikkoa kaavan, koodin, etten uraudu, tylsisty, kivety, muutu ennalta arvattavaksi, vaikka mitään muuta minussa, vapa-ajattelijassa ei olekaan, kuin ennalta-arvattavuus. Tänään oli joulujuhlat, joka oli ihastuttava ja alusta loppuun asti ennalta arvattava, kuten minäkin ja elämäni. Ykköset tekevät aina evanliumin, kolmoset tonttujutun, kutoset epäselvästi mongerretun joulunäytelmän, rehtorin yllätyksetön puhe ja kuoro lauloi jne.. Kaikki ennalta arvattavaa ja toisintavaa. Tylsää ja toisintavaa, niin kuin koko koulu ja koko joulu. Kiiltokuvaoppilaat näyttävät kiiltokuvaroolejaan ja suuren enemmistön ääni ei tule kuulluksi. Ei tietenkään. Joulujuhlassa toisinnetaan ja jaetaan koulun käyntikortteja, että näin hyvä koulu ja näin briljantteja oppilaita täältä tulee. Kaikki on yhden totuuden surullista ääntä. Enemmistön, hiljaisen enemmistökansan ääni tukahdutetaan ja hyssytellään hiljaiseksi ja laitetaan juhlaan kaikki istumaan tyttöpoik

Mietin, teenkö jouluksi joulusilakoita? Vaimo sanoi, että älä, et tee tai jos teet, niin 200-300 g riittää. En viitsi tehdä. Huomenna leivon taatelikakun? On minussa joulumieli. Valmistaudun jouluun. Meille vapa-ajattelijoille joulu kahlitsevine traditioineen herättää kalmaisen olon ja tekee mieli lähteä Tallinnaan juomaan kolmeksi päiväksi kirkasta jouluviinaa. Onneksi olen vapa-ajattelun lisäksi keskinkertainen pelkuri, elämän kärpässarjalainen ja tyydyn 3,5 km:n hölkkälenkkiin sohjoisella rantatiellä. 

Luin iltasaduiksi lapsilleni jouluevankeliumin Luukkaan evankeliumista ja joulusaunan Seitsemästä veljeksestä. Pyhiä tekstejä. 

Joulukuun 14. päivä. Emmi Kujanpään laulu bulgarialaisen naiskuoron kanssa saa minulta lämpimän suosituksen. Kujanpään laulu menee sielun ytimeen, melankolian keskukseen ja saa lehdet värisemään ja veren sykkimään. Löysin Kujanpään YleYkkösen ohjelmasta " Sydänjuurilla", joka onkin uusi löytö. Kansanmusiikki, suomalainen ja ulkomainen, on nykyään varsin hyvin sovitettua ja tuotettua. Kujanpää kertoo kotisivuillaan löytäneensä bulgarialaisen naiskuorolaulun muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan ja kokeneensa yksinäisyyttä ja mihinkääm kuulumattomuutta ja siihen tarpeeseen tai puutokseen hän sattumalta löysi bulgarialaisen kansanmusiikin ja loppu on oleva historiaa. Emmi laulaa ihanasti glissandoa liu`uttaen, välillä kovalla välillä hennommalla äänenpainolla. Vielä kerran lämmin suositus!