Tänä herran vuonna, herran jouluna, minä, maisteristason mies Jumalan armosta, en jumalan erityisestä toiveesta (uskoisin näin), toimin samalla tavalla kuin olen jo 25 vuotta toiminut: katselin ihmisten joulua karvanaamarin takaa. Hassua, että joudun tasapainottamaan tulojani joulupukkina. Opiskelijat hankkivat lisäansioita joulupukkina. Luokanopettajat hankkivat lisäansioita joulupukkina yli 50-vuotiaana. Loppua ei näy. Koin tottakai aattona orjamoraalin kaltaista kadotuksen tunnetta. Koin myös vierauden tunnetta, ulkopuolelle jäämisen tunnetta, ahdistuksen tunnetta eli kaikkia jouluun kuuluvia joulutunteita. Huijasin itseäni, että nyt kun muu kristikunta ylensyö, lihoaa, niin minä karvanaamarin takana laihdun. Pukki kuluttaa nestettä yhtä paljon kuin Juha-Pekka Latva WC-rallyn aikana Pattayalla.
Tänä jouluna sylissäni istui pikkulapsia, äitejä ja isiä. Hikoilin kuin sika ja minua, minun alemmustilaani, kuvattiin ja minulle ilkuttiin ja naurettiin. -Nyt voi pukki jo lähteä. - Pukilla on varmaan jo kiire! - Saatanko pukin eteiseen. Niin minua hikistä maisteria ajattiin ulos loskaan. Pienten lasten sydämet hakkaavat muuten vimmatun lujaa, kun heidät istutetaan maisterin syliin.
Vapa-ajattelijoiden joulukalenteri päättyy. Viimeinen luukku on avattu. Palkkaneuvottelijoiden osalta OAJ aloittaa neuvottelut tuotapikaa. Iskekääs nyt nyrkkiä pöytään, ettei tarvittis enää jouluja viettää parran takana ivan kohteena. Eikä tarvittis siivota ihmisten paskasia nurkkia toiminimellä, kun palkka ei riitä.
Kommentit
Lähetä kommentti