Mietin, teenkö jouluksi joulusilakoita? Vaimo sanoi, että älä, et tee tai jos teet, niin 200-300 g riittää. En viitsi tehdä. Huomenna leivon taatelikakun? On minussa joulumieli. Valmistaudun jouluun. Meille vapa-ajattelijoille joulu kahlitsevine traditioineen herättää kalmaisen olon ja tekee mieli lähteä Tallinnaan juomaan kolmeksi päiväksi kirkasta jouluviinaa. Onneksi olen vapa-ajattelun lisäksi keskinkertainen pelkuri, elämän kärpässarjalainen ja tyydyn 3,5 km:n hölkkälenkkiin sohjoisella rantatiellä.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
Kommentit
Lähetä kommentti