Luokanopettajan arki

 Sunnuntaiaamu. Nukutti huonosti. Niskani, hartiat ovat jumissa. Ollut jo pitkään. Yli puoli vuotta, yli vuoden, koko aikusiuuden. Jumi säteilee päähän särkynä. Heräilen yöllä. Kääntyilen tiheästi, kun puutuu, särkee, on huono olo. Halvaantunut olo.    Jaoimme kollegan kanssa oppilaita ryhmiin. Jakoperusteena käytimme suurta ihmistuntemustamme. Dualistinen jakomme noudatti perustetta napakka ja lapamato. Napakan työpariksi lapamato, lapamadon napakka. Ideaalioppilas on tietysti napakka, näpäkkä, tyrnävä, aikaansaapa ja osaava ja pätevä. Ideaaliin kuuluu myös perseennuoleminen ja sokea opettajan ihailu ja silmien alla hymyily ja hyvätapaisuus.   Olen halvaantunut. Edessäni hämäräinen tie, joka ei vie tuntemattoman tupahan. Minun tieni vie tylsämielisyyden kuusijuhlaan. Kuusijuhlaan, jossa minulle on varattu penkinkantajan rooli. Ja tietysti sormi suun edessä- hyssyttelijän, elämän jarrumiehen rooli. Korot nousevat, vitutus kasvaa, eläkeikä karkaa, kohta virtsakin ja etsin kuumeisesti ka

 Unessa yöllä rehtori ilmestyi minulle. Seurasi käsityön tuntejani. Motkotti, valitti. Nosti maasta pienen palan vappuserpentiiniä ja ihmetteli, miten voi olla serpentiiniä vielä lattialla ja nyt on jo joulu? Ensimmäinen viikko takana. Koko ajan kysyn itseltäni, milloin ja missä ja ketkä tulevat ja tehdäänkö vuosisuunnitelma tänään ja milloin jaetaan ryhmät ja millä perusteilla? Ja minulta kysytään taukoamatta, millä mielellä oppilaani ovat. Suutun ja vastaan, että mistä vitusta minä tiedän, millä mielellä he ovat. Ihminen voi hymyillä ja olla ahdistunut, olla surullinen ja nauraa, olla masentunut ja peittää sen maanisuudella ja toisin päin. Että mistä vitusta minä voin tietää, millä mielellä oppilaat ovat tulleet kouluun? Entä Markku, mielellä sinä olet? Mitä vittua minun mieleni liittyy töiden aloitukseen ja työssä suoriutumiseen? Kuin olisin mielisairaalan pitkäaikaisasukki ja mieltäni syynätään päivittäin.    Niin se vain tuli taas, syys ja suunnaton syyllisyys.

 Kohta kolme kuukautta takana turhauttavaa nikotiinittomuutta! Otan kylmiä kylpyjä. Elämästäni puuttuu säihke, kimallus, glitteri ja kaikki se, joka tekee arjesta aavistuksen juhlavampaa. Otan kylmiä kylpyjä. Huijaan mielihyväjärjestelmää. Huomenna, huomenna aion retkahtaa yhden tai kahden hekumallisen mällipussin verran. Olen sen niin ansainnut. Huomenna ei kylmää kylpyä. Huomenna vanha kunnon mielihyväjärjestelmäni saa kauan odottamaansa nikotiinia sen parhaassa muodossa, nuuskapussissa! Sitten taas pidän taukoa, vietän pitkää lakkoa. Ymmärrän, miten helposti voisin nikotiinin korvata jeesus-ja jumalatuotteilla, mutta kun olen niin uskomattoman epäuskovaa sorttia koko paskakasa. Minulle riittäisi nikotiini, rikkaruohona tunnettu tuholaisaine parhaiten.    Sibelius oli seitsemän vuotta polttamatta sikareita ennen kuin palasi rakkaan harrastuksensa pariin. Minulle, vaatimattomalle kunnan virkamiehelle, riittää kolme kuukautta. 

 Loiri eli meidän kaikkien puolesta huikean elämänsä, uransa, avioliittonsa, jotta me muut voisimme elää turvallisen, joutilaan, ihanan tylsän elämän ilman viinin huumaa, houretta, päihtymyksen tunnetta ja kaikkea ns. suurta ja yleisesti himoittua. Kiitos Vesa-Matti Loiri. Minua koskettaa Veskun poismeno.    Loiri opettaa suomalaisille opettajille jätkämäisen käytösmallin luvattua hyväksyntää. Jätkämäinen energia kuuluu myös kouluihin ja sopii kouluihin. Jätkämäinen Loiri-energia ei vaadi vastavoimaa, nipottavaa käsialahygieniaa ja samankaltaistavaa muottia. Se voidaan hyväksyä. Sille voidaan antaa arvo. Jätkämäinen energia ei ole räkänokkien pojankoltiaisten yksinoikeus. Loirimainen energia kuuluu myös tytöille, se on siltappaa sukupuolirooleista vapaata.   Kiitos Vesku! Suomalainen koululaitos vaalii muistoasi ja nostaa sinua sopivasti esimerkiksi tavasta toimia omannäköisesti ja pelleilen. Loirimaisuus tuo ilon tupaan tullessaan ja viepi huolet pois mennessään. Voi minkä jäljen voi

 Virkaehtosopimukseen kirjatut Veso-päivät. Antoisia? Mitä kuvittelet! Kävimme läpi kaupungin strategian. Videolla kaupunginjohtaja, koulutoimen- ja joku lautakuntamies puhuvat jonkun muun kirjoittamia ympäripyöreitä latteuksia. Sitten pariporinaa, ryhmäjorinaa ja kirjoittakaa porinat johonkin Wallet-seinälle, miten kaupungin strategia meidän koulussa jo näkyy ja miten se tulee tänä vuonna näkymään. Tai pitäisi näkyä.    Kiva-koulu, kapu-sovittelu, Lionsquest-ohjelma, pisarapuuttumisen malli, Vihreä lippu, Joutsen arvo, sammutetaan valo-päivä.. Niihin sitoudumme. 30 minuutin keskustelu hävikkiruuasta, sen pienentämisestä ja voisiko sitä myydä Bronxiin Nykiin kodittomille tai kuskata Anni Vuohijoen toimesta Ukrainaan tai muun some-vaikuttajan tai vaikka minun Volvolla, paitsi että vaihdelaatikko on rikki. Osallistummeko kalastus-päivään tänä vuonna? Entä muikun troolaukseen? Hiihtopäivä sovittiin. Yleisurheilukisat.    Olen aivan loppu päivän jäljiltä. Mulla on olo, että alan näyttelemä

  Voittajan, ennakkosuosikin roolissa on aina jotakin tylsää. Kuten nyt esimerkiksi tämä Suomen ralli. Kalle Rovanperä kun voittaa, silloin voittaa ennakkoprinssi, jonka harteilla lepää koko Suomen unelma maailmanmestaruudesta. Tylsää. Plääh! Kiintoisampaa oli Esa-Pekka Lapin pronssiin päättynyt söhellys: ajovirhe, auto katolleen, tuulilasi rikki ja syyläriin vuotava reikä. Söhellys oli siinä, että hän haki järvestä vettä ja lisäsi sitä syyläriin. Mutta, mutta. Miksi Esa-Pekka ei kussut syyläriin? Miksi E-P ei pyytänyt rallikansaa kusitalkoisiin? Historian hienoin ralli ajettiin silloin, kun Teukka Salaman nimellä ajava Teemu Selänne ajoi jääkiekkoliiton puheenjohtajan melkein hengiltä, koska ajoi väärään aikaan piittaamattomuuttaan.     On hienoa, että Selänne siirtyy Jokereiden pääomistajaksi. Siitä revittiin kesällä lööppiä, kun Teukka oli haukkunut jonkun joukkueen kapteenia munattomaksi. Ei ole muka asiallista, että öykkäristä tehdään seurajohtaja. Miksi? Öykkärilajille, jääkiek

 Kesä loppuu kuin pieru. Tai saippuakupla. Tai osakekupla. Astun kaksivaiheisen tunnistautumisen maailmaan. Kaksisuuntainen mielialahäiriömaailma haluaa kaksivaiheisen tunnistautumisen. Tänä vuonna kenties siirrymme kolmivaiheiseen, tai jopa nelivaiheiseen tunnistautumiseen. Avainluvut tulevat leivänpaahtimeen.    Kesän jälkeen itärintamalla ei mitään uutta. Ihanaa, että sivistynyt länsi on vielä nitisten säilyttänyt yhteisen rintaman idän barbaaria vastaan. Inflaatio uhkaa, pöhötys, korkojen nousu, hintatason nousu ja tietysti vitutus nousee. Onhan sentään elokuu.    Elokuun alun yhdysnimihirviö on koulutusvirtakoodi, joka vaaditaan, jotta pääsee digi-koulutukseen, jossa kerrotaan asiakkaalle, miten luodaan tunnistamattomat käyttäjätunnukset virtuaalioppimismaailmaan, jossa .. Perse. En halua maailmaan. Haluaan omaan lomaani, jossa ei ollut kuin kahvikuppi, Hesari ja vellova vapaa-aika.  Onnea kaikille opettajille kesälomasta. Lähtekää rennosti lompsien uuteen kauteen. Vuorovaikutus e

Pääsin eteenpäin. Suhtautumiseni juhannuksiin nytkähti eteenpäin. Pysyin tässä ja nyt, tässä minun on paras-preesenssissä. En haikaillut menneiden aikojen juhannuksiin. En vastoihin, savusaunoihin enkä muuhunkaan. Olin vain ja olin kiitollinen. Hassua, että minä haavoittunut luokanopettaja käytän kristillistä ilmaisua kiitollinen. Sitä tunsin. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..   

  Lapsuuden juhannukset. Aatto juhlista jaloin. Koko suku isovanhempien mökillä järven rannalla. Savusauna, koivuvasta, lipunnosto kello 18.00, yhteinen ruokailu, paljon hyttysiä. Rakastin lapsuuteni juhannuksia. Ne päättyivät silloin, kun olin 16-vuotias. Jäin pois, kasvoin kuorestani, aloin vihata vanhempieni ja omaa rooliani. Kaikki päättyi rumasti. Vedin autotallin takana itseni umpikänniin, tupakoin, repivä riita isäni kanssa, itsemurhalla uhkailu, nyt mä häivyn lopullisesti, uhittelua, vihainen isä ja minä antamassa hänelle kehotusta ” tule vaan, tule päälle, lyö, kun niin mielesi tekee..”   Siihen se päättyi. Muu suku jatkui entisiä lapsuudeni kaltaisia onnellisia juhannuksia. Minä en. Kaipaan, jäin kaipaamaan niitä. Luetteloin juhannukseni epäonnistuneen juhannusjuhlan jälkeen, jolloin munankuori meni rikki ja aloin kuoriutumiseni ja kohtalostani, tarinastani alkoi tulla enemmän ja enemmän omani, oman näköiseni. Sen hinta oli, sen hinta on aina kova. 1983 Viimeinen onnell

 Kaikkea paskaa sitä kuulee ja lukee. Tällaisia lauseita esimerkiksi, että Jyväskylän satama on uniikki. Mitä uniikkia on vetää limusiideriä jäillä vanhassa rahtilaivassa? Savonlinnan toria elävöitetään uniikilla viinikeitaalla, joka on satamakontti. Todella kekseliästä, uniikkia. Tervetuloa Raahen torille kansainvälisille markkinoille ostamaan parkanolaisen yrittäjän uniikkeja vietnamilaisia printtipaitoja, englantilaisen yrittäjän muka käsintehtyä, tukusta haalittua, suussa sulavaa  uniikkia toffeeta. Tervetuloa Kalvitsan  uniikeille nokkahuiluviikoilla, joita sponsoroi Suomen kuulovammaiset ry.  Tervetuloa risteilemään uniikilla saunalautalla, maksaa uniikistI vain 600 € / kaksi tuntia. Kyytiin mahtuu 15. Ei mahdu 16. saunoja, uniikki kupla poksahtaa ja paska kaatuu.  Tule nyt ja koe maailman isoin savusauna, jossa voit ottaa uniikkeja turvehoitoja tai jopa vielä uniikimpaa saunasindoa. Sindo on tosi uniikkia. Sitä ei harrasta päivittin savusumussa kuin 1,3 miljardia kiinalaista. Un