Opettajanhuoneen tuntemattomat

Kävin katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Hahmoarsenaali Linnan teoksessa on armottoman laaja ja haastaa lajissaan jopa Hugon Kurjat.  Tuntemattoman hahmot voidaan karkeasti jakaa alusta lähtien valmiiksi  ja sodan edetessä hitaasti itsekseen tuleviksi ja kypsyviksi henkilöhahmoiksi. Rokka, Koskela, Lammio, Hietanen, Lahtinen ja Rahikainen ovat alusta asti valmiita ja täydellisiä omassa kokemus-ja elämyshorisontissaan.
 Rokka saapuu kovaäänisenä ja huumorintajuisena räyhääjänä täydennysmieheksi konekiväärikomppaniaan ja haavoituttuaan lähtee samana iloisena kiroilijana Lyytin luo laskemaan lasten lukumäärää, jos se vaikka olisi lisääntynyt. Rokan yli-inhimilliset sotilastaidot ja rohkeus nostavat hänet tavallisen kuolevaisen yläpuolelle.
  Koskela on läpi kirjan alaistensa arvostama joukkueenjohtaja, jossa ei ole herraa muuta kuin taistelutilanteissa, kun pitää ottaa vastuu joukkueesta ja johtaa sotilastoimi mahdollisimman pienillä miehistömenetyksillä. Hän on näkymätön isähahmo, johon voi luottaa joka tilanteessa. Koskela puuttuu joukkueensa henkilökemiaan hyvin harvoin. Hän antaa joukkueen eri persoonallisuuksien kukkia ja kehittyä vapaasti. Koskelan alaiset ottavat hyvin erilaisia vastuita ja näin rikastuttavat sekä henkilögalleriaa lukijan päässä että oman joukkueensa sodan harmauteen kyllästyneitä jermuja.  Lammio on Koskelan vastakohta. Herraskaisena pentuna Lammio puuttuu jatkuvasti epäolennaisuuksiin, mäkättää siisteydestä, ajamattomista parroista, marssien aikana esiintyvistä liian löysistä muodostelmista. Lammio ajautuu jatkuvasti konflikteihin alaistensa kanssa ja ei tunnu ymmärtävän omaa rooliaan niiden aiheuttajana. Lammio on asiansa osaava, rohkea ja taitava johtaja, mutta pilaa asiansa huonoilla sosiaalisilla taidoillaan ja koppavuudellaan. Lammiolle ei riitä, että sota etenee suunnitelmien mukaan, sotilaat ovat taitavia ja rohkeita ja  toteuttavat vaaditut tehtävät automisesti ja luovasti. Hän haluaa, että he myös näyttävältä siisteiltä, hyviltä kiiltokuvilta ja sotilaan idealta ja suorittavat tehtävät pilkun tarkasti hänen ajattelemallaan tavalla.
  Hietanen on turkulainen suupaltti, joka vilkkaalla ja hersyvällä puheellaan pukee sanoiksi joukkueen tuntoja ja ajatuksia. Moni ikävä asia menee suodattimena toimivan Hietasen läpi ja asiat näyttävät heti valoisammilta. Työyhteisössä tällaiset suodattimet ja tuntojen tulkit ovat tärkeitä, koska ne ehkäisevät haitallisten väärinkäsitysten syntymistä ja niiden synnyttyä Hietaset pystyvät niitä ratkomaan.
  Lahtinen on piinkova kommunisti. Hän on aatteellinen ja tuo aatemaailmansa esiin useasti. Hänelle naureskellaan ja välillä häneen ollaan läpeen kyllästyneitä. Hän on johdonmukainen ja aina samanlainen. Hän törmäyttää aatemaailmaansa jatkuvasti toisten kanssa. Lahtinen opettaa dialektiikan ja väittelyntaitoja kavereilleen. Kun törmää Lahtisen kanssa, tulee samalla pohtineeksi omaa maailmankuvaansa.
  Rahikainen on taiteilija, joka alusta asti toimii luovasti. Hän ei tyydy vallitsevaan kurjuuten muonitusasioissa eikä muussakaan, vaan nousee olosuhteiden yläpuolelle ja älykkäällä ongelmanratkaisutaidollaan parantaa joukkueensa hyvinvointia. Rahikainen on suoraviivainen ja itsekäs, mutta kun hän on sitä vilpittömän puhtaasti, luonteen ominaisuudet eivät tee hänestä rikollista, vaikka sovinnaisuuden rima väpättää joka yrityksellä ja moraalin rajat venyvät.
  Myös Honkajoki ja Viirilä ovat valmiita hahmoja. He ovat melkein Rokan veroisia sotilaita piittaamattomassa rohkeudessaan, mutta he ovat täysin vapaita yhteisön arvoista ja tekevät pilkkaa ja ivaa kaikesta, mikä toisille on pyhää. Isänmaallinen hegemonia loistaa heissä poissaolollaan, vaikka taistelutilanteissa he ilmentävätkin ”vaikka läpi harmaan kiven läpi”- menevän suomalaisen soturin ideaa. Rokka kannattelee joukkuetta sanoillaan ja teoillaan, Honkajoki ja Viirilä vain teoillaan.

  Tuntemattoman sotilaan kehittyvät henkilöhahmot personoituvat Vanhalaan. Ujo, pyylevä sotilas kehittää huumorintajuaan ja voittaa ujoutensa ja hänestä tulee koko sodan kurjuuden suodatin itsekseen hihittelevällä huumorillaan. Mitä paskemmat olosuhteet, sitä suuremman roolin Vanhala ottaa.
  Kariluodon Suur-Suomea ihaileva maailmankatsomus romuttuu vetäytymisvaiheen aikana. Hän on valmis kokemaan katharsiksen lahjoittamalla itsetuhoisesti henkensä uhkarohkeassa vastahyökkäyksessä isänmaan alttarille.  Määttä kasvaa konekivääriinsä kiinni. Siitä tulee hänen morsian.

  Tuntemattoman sotilaan roolihahmoja on analysoitu jo liiaksikin. Tuntemattoman henkilöhahmoja on tulkittu erilaisten johtajatyyppien ilmentyminä. Sieltä löytyy tyranniaa, autoritääristä johtajaa ja auktoriteettiin perustuvaa johtajaa. Suomalaisissa kouluissa löytyy varmasti kaikkia tyyppejä. Koulujen johdossa olen monesti törmännyt Lammio-tyyliseen autoritääri-johtamiseen. Rehtorit ovat huolissaan opettajanhuoneen tiskipöydän siisteydestä, taukotilan epäjärjestyksestä, naulakkosiisteydestä ja kaikesta silmiin ottavista epäkohdista. Kovaääninen ruokailu saattaa saada rehtorin vaatimaan hiljaisempaa ruokailua. Rumaan kielenkäyttöön myös kiinnittyy kärkkäästi huomio. Rehtori muistuttaa, että opettajat kiinnittäisivät hyviin tapoihin huomiota. Lammio-johtajalle on tyypillistä se, että asioiden tulisi näyttää ja kuulostaa kauniilta ja hyvätapaiselta. Tällainen johtamistyyli tuottaa ulkokultaisuutta. Kariluoto-johtaja esiintyy koulussa toverillisena, mutta silti etäisenä. Luokkaero paistaa läpi kaikessa. Vaatetus saattaa olla liike-elämästä peräisin. Automerkki ja-malli on liian kallis. Asuinalue saattaa olla siellä, missä kaupungin kerma asuu. Jokin ei täsmää. Kariluoto-johtaja ei aio pysyä kauan samassa työpaikassa. Juuri se, että hän on ikään kuin koko ajan lähdössä, tekee johtajasta epäilyttävän. Kun lähtö on tapahtunut, johtajaa muistellaan lämmöllä ja hänestä puhutaan kauniisti. Kariluoto-johtaja rakastaa olla koulun edessä puhujapöntön takana pitämässä korkealentoista kiitospuhetta kuluneesta lukuvuodesta. Muistokirjoituksessa lukee opetusneuvos.

  Koskela-johtajaa ei erota opettajanhuoneessa. Hän pukeutuu opettaja-kaavaan. Hän jakaa vastuuta ja valtaa avokätisesti. Hän ei huuda, eikä räyhää. Hän ei rankaise juuri koskaan. Koskelan puhutteluun joutuminen jonkun käytösrikkomuksen jälkeen on kunnia-asia. Koskela ymmärtää ja armahtaa ja huonotapainen oppilas kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi ja ei enää koskaan toista samaa virhettä. Koskela-johtajasta eivät kaikki opettajat pidä, kun hän ei vaivaudu rankaisemaan. Moni opettaja toivoisi tiukempaa linjaa ja yhteisiä sääntöjä, joiden takana kaikki seisoisivat. Lisäksi monesta on ärsyttävää, kun rehtori ei puutu kovaäänisyyteen ja epäsiisteyteen. Koulunpito tuntuu vellovalta.

  Viirilän ja Honkajoen kaltaiset opettajat kehittävät koulun oppimiskulttuureita eniten, kun he uskaltavat painaa raikkaasti umpihankeen ja tuottavat tuoreita ajatuksia. Rokka sopii parhaiten luottamusmieheksi. Hän uskaltaa kyseenalaistaa kaiken ja riidellä reippaasti. Perusopettajan työssä Rokka menee hukkaan. Opetuksessa ei voi olla tappamisen meininkiä. Hietanen on kuin luotu lasten keskuuteen. Iloisena ja huumorintajuisena Urho-poika sytyttää lapset uuden oppimiseen ja kyynel kohoaa tämän tästä silmäkulmaan empatia-aaltojen lyödessä kuin konekiväärin sarjatuli tunnelämpimän turkulaisen läpi. Urho on heikkojen turva, sorrettujen puolustaja ja myönteisen ilmapiirin luoja.

  Lahtinen edustaa opettajanhuoneen uskovaista jäsentä, joka tuo kristillisen  vakaumuksensa esiin joka asiassa. Häntä kiusoitellaan ja hänen kuulleen saatetaan kiroilla ja sahata hänen vakaumuksellista oksaansa. Silti Lahtinen ei horju. Hän rukoiluttaa lapset, lukee raamatullisia tarinoita lapsille ja antaa vakaumuksensa rohkeasti tulla opetuksessaan läpi, vaikka se on kiellettyä

   Entä suurin osa opettajista, mitkä tuntemattoman hahmot heitä parhaiten edustavat? Ainakin Riitaoja. Itkettynyt Riitaoja kysymässä hätääntyneenä esimieheltä neuvoa mitä yksinkertaisimpiin kysymyksiin. Jokaiseen asiaan Riitaoja hakee varmistuksen. Uskallusta ei ole edes ruokailuun menemiseen kaksi minuuttia aikaisemmin. Riitaojaa itkettävät vanhemmat, oma aviopuoliso ja koko maailma. Määttä löytyy myös usein opettajien keskuudesta. Määttä kantaa pientä vastuuta vuosikymmenestä toiseen. Hän vastaa kuvisvaraston järjestyksestä, tilaa käsityötarvikkeet, on av-vastaava tai hoitaa yhteistyöstä kirjaston tai seurakunnan kanssa.