Arviointinyyhkytys

Arviointikeskustelu käynnissä.  Ymmärtäkää kulkea koulun käytävillä hiljaa. Ei saa häiritä. Luokkaan ei silloin saa tulla. Arvioinnissa keskustellaan menestyksestä eri oppiaineissa. Kielen opettaja on kirjoittanut arvionsa, jonka luokanopettaja lukee vanhemmille ja oppilaalle virallisella luokanopettajaäänellä, jossa on mukana ryhtiä, selkärankaa ja empatiaa. Pyritään välittämään ajatus kasvun kumppanuudesta, oppilaan vierellä kulkijasta, luokkaa edestä johtavasta taitavasta strategista, luokan hyvän ilmapiirin ja eetoksen rakentajasta ja luotettavasta aikuisesta. Se läksyunohduksista rähisevä vääpeli ja vitutuksensa kanssa painiskeleva alipalkattu vapahtaja-Hessu Hopo on unohdettava siinä hetkessä, kun istutaan päät kenallaan ringissä ja selataan koetuloksia ja arvosanoja opettajan kierrepäivyristä. Pidetään keskustelu turvallisen syvällisenä, tuskallisen pinnallisena. Luokanopettaja lukee myös kaikkien muiden luokkaa opettavien opettajien arvioinnit omasta oppiaineestaan. Arviot kirjoitetaan aina siten, että kasvun potentiaali jokaisessa lapsessa nostetaan korkeimmalle ja viritetään vanhemmissa ajatus, että nero se on, mutta vähän laiska.  Kun lapsi vain vähän malttaisi pinnistää, niin ihan varmasti se alkaisi näkyä myös numeroissa tai niissä sanallisissa mössöntössö-lauseissa , joita lapsille nykyään numeroiden sijasta ladellaan. Pääsääntö on mennä vahvuudet edellä, ettei vanhemmille ja lapsille tule paha mieli ja tukala olla. Jos sanoo yhden painavan totuuden, se on kuitattava kehuilla ja lapsen vahvuuksien ylistyksellä seuraavassa lauseessa. Alla olevia lauseita minäkin olen vanhemmille lausunut.

 Viittaat ahkerasti. Huolehdit läksyistä upeasti. Voisit olla tunnilla hieman aktiivisempi. Paino sanalla hieman. Välillä ajatuksesi karkailevat (onneksi ei virtsa). Annathan työrauhan toisille. Osaat jatkaa siitä mihin viime tunnilla lopetit (pään aukomisen). Sinulla on upea lauluääni ( Paimion Pavarotti, Kurikan kultakurkku), jota (onneksi) käytät harkitusti  oikeassa paikassa (välitunnilla). Saksan epäsäännölliset verbit kaipaavat hieman harjoittelua ( kokeista 2/30). Nokkahuilun soitossa olet edistynyt mukavasti, silloin kun se on (sattunut) mukaan. Kaverisuhteissa olet ollut innokas (koko ajan ongelmissa).

Arviointikuiskuttelu olisi parempi sana kuvaamaan arviointia. Tai arviointihiiviskely. Varovainen arviointinyyhkyttely. Arviointisipaisu. Arviointienkelin siiven pyyhkäisy. Enkelipölyä arvioitavan lapsen hiuksilla.  Arviointikiiltokuvan liimaaminen arviointivihkoon. Arviointiornamentin yhteisväritys äitylin ja isukin kanssa vahaväreillä. Arviointiyhteislaulutilaisuus. Arviointibakkanaalit. Arviointisymposiumi. Arviointijamboreet. Arviointivirsimaraton. Arviointikeskustelu nukketeatterin keinoin voisi myös olla toimiva. Tai Garage-bändillä voisi säveltää arviointibiisin. Tai arviointikeskustelu ilman k-kirjainta.

”Tervetuloa arviointi es-us-teluun. Puhumme ens-si-i  musii`ista. Mar-u on no-ahuilussa soittanut osta-aa ma-a-raa niin auniisti, että it-u tuli.”

Arviointikeskustelu ilman r-kirjainta.

  Arviointikeskustelun voisi pitää todella luovasti. Tosiasioihin harvemmin kuitenkaan kajotaan.  Toisaalta, miksi ei voisi puhua ja sanoa H.C. Andersenin ”Keisarin vaatteet”-henkeen asioita suoraan:

Onko perheessänne alkoholiongelma?

Käytetäänkö lastanne seksuaalisesti hyväksi, onko mahdollista?

Lapsenne käytös on todella karkeaa ja huonoa.

Lapsenne on todella laiska.

En voi päästää luokalta.

Lapsenne kiusaa ja puhuu rumia.

Lapsenne on liikaa yksin ja se näkyy.

Tuntuu, että ette välitä lapsestanne tarpeeksi.

Tuntuu, että paapotte lastanne liikaa.

Älä ota lasten tunteita itsellesi. Sinun ei kuulu kärsiä, vaikka lapsesi hetkellisesti kärsiikin.

Tai sitten pitäisi pystyä puhumaan siltä väliltä; riittävän suoraan, riittävän hienotunteisesti, riittävän rohkeasti ja sopivan viisaasti.