Struktuurin orja

Työviikko takana. Olen väärässä ammatissa. Tai sitten kaikki muut tuntemani opettajat ovat väärässä ja minä oikeassa. Tai sitten tapani tehdä opettajan työtä poikkeaa muiden tavasta. Tai sitten en ole tavannut hengen heimolaista. Tai sitten hengen heimolaista kaltaiselleni ei vain ole. Miksi kyseenalaistan professiotani?

   Minulle vakuutettiin opiskellessani opettajaksi, että opettajan työtä voi tehdä monella eri tavalla. Nyt tiedän, ettei voi. Minulle vakuutettiin, että opettaa voi omalla persoonalla. Nyt tiedän senkin, ettei voi. Että omia vahvuuksia kannattaa käyttää. Ei kannata. Minulle vihjailtiin ja vihjaillaan jatkuvasti, että tapani toimia opettajana on väärä. Harjoittelukoulussa minulle sanottiin, että olin liian svengaava opettaja. Käytin liian svengaavaa kieltä.  Minua opastettiin, että kantelesta ei ”rämpäytetä” sointuja. Sointuja soitetaan. Nykyisessä työpaikassani minulle vihjaillaan, että opetuksestani puuttuu struktuuri. Että se leviää joka suuntaan samalla tavalla kuin pullaa ahmivan erityisopettajan perse. Epäsuora vihjailu kiedotaan kehujen muotoon. Olen kuulemma niin joustava, että annan vuorovaikutuksen edetä luonnollisen vuorovaikutuksen keinoin vapaasti assosioiden. Vapaa assosiointi on hyvä, muttei toivottava piirre luokanopettajalla. Ajattelen, että vapaalla assosiaatiolla oppilaat nostavat keskustelun alttarille itselleen ajankohtaisia aiheita, jolloin käsittääkseni puhutaan juuri siitä, mitä on oman oppimisen omistaminen. Käsitellään etiikkaa, sivutaan aputieteitä ja opitaan kuuntelemaan toisia ja kertomaan toisille. Onko ihmisen hyvä ja järkevä oppia kuuntelemaan toista ja puhumaan toiselle? Ei ole. Tärkeintä on strukturoitu opetus. Opetus tapahtuu luokan edessä. Pitää havainnollistaa. Pitää pilkkoa opetettava asia riittävän pieniin paskakikkareihin. Pitää antaa itse tehdä. Pitää arvioida. Pitää, pitää ja pitää. Pitää olla struktuuri ja kannattaa käyttää Time Timeria. Se strukturoi ajan hallinnan. Minun pitäisi puhua oppilaille robottikielellä. Olemisen ohjeista kannattaa tehdä luokkaan huoneentaulu, jossa on enemmän sääntöjä kuin Talmudissa ohjeita hyvään elämään. Huoneentaulu on hyvä havainnollistaa kuvilla. Tässä luokkani strukturoitu huoneentaulu.

1. Mene istumaan paikallesi. Katso eteen ja kuvittele makaavasi ruumisarkussa, jossa sinun on hyvä olla. Elämäsi on onnellisesti ohi ja saat maatua.

2. Laita ylimääräiset tavarat pois pulpetilta. Laita ylimääräiset ajatuksesi pois päästä. Hengitä syvään. Tiedosta, että kaikki mitä tulet kohta oppimaan ja kuulemaan, on strukturoitu ja siitä on poistettu kaikki se, mikä voi johtaa ajatuksesi harhaan. Olet ravihevonen. Ravaat laput silmillä. Sinua ajetaan. Älä sorru laukkaan. Elämä ei ole vapaa laukkakilpailu. Sinä olet orjasielu ja vapaat ajatuksesi ovat pennin arvoisia. Penni ajatuksistasi senkin kaakki.

3. Rauhoita kädet pulpetille. Strukturoitu käsi ei heilu. Se on vakaa ja sitä käskee strukturoitu mieli, mieltä strukturoitu opetus, opetusta orjasieluinen opettajasi ja opettajaasi pirstaleinen maailmankuva ja väärin tekemisen pelko. Älä kyseenalaista. Koita ymmärtää, että opettaja tässä kaikessa eniten on lujilla. Sinulla on kuitenkin lapsen mieli ja se on vielä joustava.

4. Rauhoita suu. Kuvittele, että kielesi on leikattu pois. Tai kuvittele olevasi kuuromykkä. Et näe. Et kuule. Tai näet ja kuulet vain strukturoituja asioita. Kuulet yksinkertaisia ohjeita, joihin reagoit toivotulla tavalla välittömästi. Et vasta sitten. Pahinta on vasta sitten. Vasta sitten on viesti jukuripäisyydestä ja omasta tahdosta. Se vituttaa ihan oikeasti.

5. Kuuntele. Kaikki kuulemasi on sinun parhaaksi.