Viikon lopetus

Viikko voidaan jakaa viikon aloitukseen, viikon pitämiseen ja viikon lopetukseen. Olen erikoistunut viikon lopetukseen. Tein siitä OKL:ssa pitkän sivuaineen. Siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa, kun suoritin sivuaineen. Saaduilla opeilla olen pyöräyttänyt liki 15 vuotta viikon lopetuksia. Jos lukuvuoteen mahtuu 37 viikon lopetusta, olen lopettanut jo ainakin 555 viikkoa suomalaisessa peruskoulussa. Tiedän siitä siis aika paljon. Olisin voinut tehdä pitkän tai lyhyen sivuaineen kyläkoulujen lopetuksista, maaseudun tappamisesta, taloudellisista säästökohteista suomalaisessa koulumaailmassa, inkluusion edistämisestä, mutta viikon lopetus vei selkeästi voiton.

   Viikon lopetus oli mainio sivuaine. Teoreettinen viitekehys oli holistinen ja koko sivuaineen ajan piti kirjoittaa oppimispäiväkirjaa. Sivuaineharjoittelun suoritin Ala-Kulpan kyläkoululla. Idyllinen koulu järven rannalla. Mustikkamaat heti koulun vieressä ja latu lähti koulun nurkalta. Meille opetettiin, että viikko pitää lopettaa hyvissä tunnelmissa. Viikonlopuksi ei anneta läksyä. Viimeisellä tunnilla joko jutellaan mukavia tai katsellaan jokin luontodokumentti. Joskus voi kysyä lapsilta ideoita viimeiseen oppituntiin. Yhteisleikkeihin, kuten vettä kengässä tai rikkinäinen puhelin, kannattaa suostua vain, jos on tasapainoinen olo ja ehdottoman varma, että kestää spontaania kikatusta tai muuta lapsille valitettavan ominaista, kovaäänistä ”eläinlapsikäytöstä”. Opettajanhuoneessa voi puhua alkoholista. Minne ravintolaan tänään käy pontevat virkamiesaskelet? Hiihtämisestä voi keskustella. - Missä on kaupungin paras lounaspöytä? on myös suotuisa viikon lopetukseen sopiva puheenaihe. Viikon lopetuksessa kannattaa pitää käsiä rennosti pään takana. Voi myös maata rötköttää opettajanhuoneen sohvalla ja katsella haikaillen kattoa. Viikkoa lopettelevan opettajan tulee muistaa uneliaisuus ja se, ettei solutasollakaan viesti suorituskeskeisyyttä ja päälle käyvää aikuismaista kasvatustietoisuutta ja rankaisevaa ylivaltaa.

  Valmistumisen jälkeen aloin hakea työpaikkaa. Tosi vähän oli auki viikon lopettajien vakansseja. Viikon aloittajien  ja viikon pitäjien virkoja ja toimia sen sijaan oli auki vaikka kuinka monta. Olisin heti saanut viran viikon aloittajana ja pitäjänä, mutta en olisi halunnut ottaa niitä vastaan. Ensimmäiset työvuodet oli pakko tehdä viikon aloittajana. Ne olivat raskaita oppivuosia. Maanantain ensimmäiset tunnit ilman pätevyyttä osoittautuivat todella haastaviksi. Oppilailla oli paljon kerrottavaa toisilleen. He olisivat halunneet kertoa makeita juoruja viikonlopulta. Olin kuin tonttu-ukko osaton polvihousuissa luokan edessä ja yritin saattaa alkuun viikon opiskeluja. Ei siitä tahtonut tulla yhtään mitään. Ei minulla viikon pitämiseenkään ollut minkäänlaisia valmiuksia. Hyvä, kun osasin lukea eri oppiaineiden opettajan oppaita. Miten ne olivatkin niin sekavia. Oli puheharjoituksia, leikkejä, kuvaamataidon töitä ja jotakin saatanan lauluja väen väkisin linkitettynä kullakin oppitunnilla opiskeltavaan  aiheeseen.  Olisin tarvinnut kartturin viereen lukemaan oppitunnin nuotteja, jos niistä olisin halunnut selvää saada. Vanhemmat kollegat neuvoivat, että minun pitää valita oppaista itselleni ja oppilailleni sopivimmat tehtävät. -Sinun pitää tuntea oppilaasi! -Muista eriyttää!- Tee synteesi! Olin aivan pihalla. Löysin jokaisesta oppaasta vain kaaosta. Sitten tuli kouluviikon viikon lopettajan virka auki. Hain sitä ja minut valittiin. Nyt olen lopettelemassa viikon lopettajan työtä. Ei, en ole lopettamassa itseäni. Olen eläköitymässä. Olen ollut pidetty viikon lopettaja.