Siirry pääsisältöön

Keilauksesta


Keilaus on hemmetin mukavaa. Mulle riittää se tavallinen enkä kaipaa hohtokeilausta enkä discojytää heittäessäni keilaa. Keilaamiseen ei tarvitse sisällyttää Coenin veljesten Big Lebowskin kaltaista renttufilosofiaa. Keilauksessa kaadetaan keilat, mielellään kaikki. Usein pallo karkaa ränniin. Joskus tärähtää kierteinen jackpot kaataen kaiken. Mieletön tunne. Verrattavissa suurriistan kaatamiseen sillä erotuksella, ettei tarvitse pestä kengänpohjista veristä karvamassaa pois eikä nylkeä saati järjestää maanomistajille ja yhteistyötahoille väsyneitä peijaisia.
    Keilaaminen on katarttista. Keilat voi nähdä haastavina oppilaina (kusipäinä), jotka saavat keilaa maisterin kädestä. Keilat voivat edustaa kehityskeskustelua esimiehen kanssa, jossa ei puhuta palkasta vaan siitä, haluanko opettaa ensi lukuvuonna mieluummin uskontoa vai liikuntaa? En kumpaakaan, jos saisin olla rehellinen. Rehellisyydestä viis! Annan keilan rysähtää pomppien ränniin ja kolaan kehityskeskustelun historiaan ivallisesti hihkuen. Keiloiksi kelpaavat myös haluttomien poikien liikuntaryhmän laiskamatojen ynseät naamat, kun käskytän niitä lämmitetystä pukukopista pelaamaan jääkiekkoa. Joulujuhlaryhmän suunnitteluryhmä ja miksei myös kevätjuhlatyöryhmäkin joutuu seisomaan keiloina ankeine traditioineen. -Minä haluan oikean seimen, huutaa Virpi ja saa keilasta oikein kunnolla. – Haluan tonttutanssin oikeilla tontuilla, pohtii Valto ja ottaa keilasta kuuppaan oikein kunnolla. –Voiko suvirttä laulaa, kun koulussa on yksi buddhalainen, miettii Enska keilan runnoessa etuhampaat rennosti sisään. –Koulun juhlassa ei saa soittaa sähkökitaraa, miettii Iines ja saa keilasta varoituksen vanhoillisuuden tuhoavasta vaikutuksesta. Alakoulun ja yläkoulun agraarimenneisyyttä kunnioittavalle juhlakulttuurille kaiken kaikkiaan täyskaato.
   Kaatuva keila on sojottavan keilan vastakohta. Ainoastaan kaatuva keila voi myöhemmin sojottaa. Fenix-lintu voi nousta vain tuhkasta ja täydellisestä tuhosta. Siksi keilojen on kaaduttava. Sääli vain, että kaatajia on liian vähän, aina.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee