Syyllisyys

-          Kai mun täytyy sulle sitte myöntää vapaata, sanoi työnantaja. Kysyin palkatonta virkavapaata omiin menoihini.- Mihinkäs sitä nyt sitten, jos saa kysyä, vapaata tarvitset? hän tivasi. -Omiin menoihini. Lähden kalastamaan. Merta, vonkaleita, konjakkia ja miehistä uhoa. Säälimätöntä merta silmin kantamattomiin ja pois kaiken maailman nillitys ja ininä. Sellasta laatuaikaa. – Sun luokkas tarvitsee sinua, mutta kai se on myönnettävä. Tee hakemus ja lähetä minulle, hän vastasi näpäytyksen jälkeen.

  Mitäpä tuosta? No sitäpä sitäpä, että olen kova syyllistymään. Olin jo sanomaisillani, etten haluakaan lähteä. Luokkani toden totta tarvitsee minua enemmän kuin minä omaa lomaani. En lähde. Perun matkan. Menetän varausmaksun. Menetän yhteiset hetket loistavalla porukalla. Hävettää itsekkyyteni. Olinpa minä ajattelematon. Olin häpeällinen kun annoin mielihyvälleni myöten.  Ensi sijaisesti tietysti olen olemassa luokkaani varten. Elän luokalleni. Olemme yhteistä lihaa ja verta. Kuulun luokkaani ja luokkani minulle. Luokkani  on mieleni, mielikuvitukseni, tahtoni jatke, jonka onni on minun onneni ja onnettomuus onnettomuuteni. Jos luokassa joku voi huonosti, ylenannan kotona ja peilistä tuijottaa kalman kalpea aave. Jos luokkani nauraa edes joskus, nauraa kihertelen sitä monta viikkoa itkuisin ilokyynelin. Jos luokka voittaa rinnakkaisluokan jossakin ottelussa, olen suuriäänisin juhlija. Elän lihaksi luokkani jokaisen tunteen. Elämme symbioosia. Olen isäntäpuu ja oppilaat sieniä.

   No en todellakaan. Olen työssä käyvä ihminen. Työajan jälkeen yritän olla miettimättä työtäni. Elämäni rankingissa työ tulee perheen, vapaa-ajan ja ystävien jälkeen. Työ on välttämätön paha, koska me satumme elämään rahataloutta, jossa raha on kaiken mitta. Vaihdan työni rahaan. Se siitä.

  Syyllistyn helposti. Voi olla, että esimieheni haluaa syyllistää minua, koska ilmeisesti näytän usein syylliseltä ja syyllistyn helposti. Syyllistyminen näkyy helposti ilmeissä, eleissä, ryhdissä, puhetavassa ja olemisessa. Olen sen näköinen kuin olisin jäänyt rysän päältä kiinni naapurin vaimon kanssa, vaikka vein vain roskat.  Kaltaiseeni on hyvä käyttää surutta valtaa. Vallankäyttö kuitenkin saa monen esimiehen voimaan hyvin. Hyviä syyllistämiskommentteja on monia.

- Ymmärräthän sinä, että..

- Luulisi sinun ymmärtävän..

- Mitä luulet, mitä käy, jos..

- Entäpä jos kaikki tekisivät kuten sinä?

- Olet ollut aika paljon jo pois jo nyt!

Nostan käden pystyyn syyllisyyden merkiksi. Syyllinen, kurja, raukka!