Onnellisesti omissa oloissaan

-Omissa oloissaan me osataan olla, sanotaan suomalaisista.  Osaammeko? - Suomalaisen tunnistaa isosta väkijoukosta, kun etsii poissaolevan, selin kääntyneen, ilmeettömän ja vieraantuneen, suomalaisen vuorenvarmat tuntomerkit. Ovatko?

   Me olemme osanneet olla omissa oloissamme. Saamelainen tunturissa on omissa oloissaan. Lasse Viren 10 000 metrillä. Matti Nykänen hyppytornissa ja ilmalennossa ponnistuksen jälkeen. Maanviljelijä traktorin kopissa kyntämässä peltoa. Kalan uistelija järvellä. Tunturilla hiihtävä retki-suomalainen. Savusaunassa istuva lahoava äijän romu ilta-auringon leikkiessä iholla. Sanomalehteen syventynyt tupakoiva piippu-suomalainen. Kaikki edellä mainitut ovat esimerkkejä omissa oloissaan olevista suomalaisista. Kuitenkin omissa oloissa viihtyvään suomalaiseen liitetään helposti epiteetti erakko, syrjäytynyt, häiriintynyt vanhapoika, eläimiin sekaantuja tai jokin muu polttomerkki, jolla täydellisestä tehdään vajaa.

     Sukupolvien perintönä suomalaisista löytyy onneksi omissa oloissaan totisesti ja hartaasti viihtyviä arkaaisia ikihonkia, vääräsäärisiä konkeloita, jotka sisään päin hengittävät rihkamamaailman paskaa ja eivät edes viitsi ottaa siihen minkäänlaista kantaa. Voice of Finlandin kääntyvälle murrosikätuolille omissa oloissaan murjottava ei lotkauta korvaansa. - Ei pierun vertaa kiinnosta tyhjännaurajien laulukilpailut, omissa oloissaan olija puntaroi.- Vaikka hampaissa on hammaskiveä, ei hammaslääkäriä, pudotkoot hampaan perkeleet, tuhahtaa omilla airoillaan ja  oma arvomaailma peräsimenä kylmiä järviä soutava ummikko-suomalainen.

    Omissa oloissa olijoille ilkutaan. Heitä pidetään vanhanaikaisina. Heille Facebook, Instagram, Twitter ja muu somepaska ei merkitse mitään. He eivät verkostoidu. LinkedIn-tili on mykkä. Heitä ei kiinnosta oman CV-tilin houkuttelevuus. He eivät halua dokumentoida elämäänsä härpäkkeillä. He keskittyvät elämään, käsillä olevaan hetken ja tuijottavat tulta, järven pintaa, taivaan tähtiä.

   Itse tasapainottelen kahden maailman välissä. Vetäydyn omiin oloihin, kun ärsytyssäiliöni on täysi. Se täyttyy somesta, työkavereista, perheestä, liian kovista äänistä ja liian ärsyttävistä visuaalisista näyistä. Olen tyytyväinen. Ei ole oikein muuta vaihtoehtoa.

   Viime viikolla kävin kuuntelemassa saamelaisjoikaaja Wimme Saaren ja bassoklarinetisti Tapani Rinteen konsertin. Siinä oltiin. Duo seisoi lavalla omissa oloissaan, omaan elämäänsä keskittyen. Wimme joikasi Halti-tunturin, ketun, riekon, karhun, allin ja manasi menneet sukupolvet yleisölle kuulokuvina. Tajusin, että Wimme ja Tapani edustavat uutta, ylvästä, rauhallista ja omissa oloissaan viihtyvää suomalaista. Siinä minulle ja toivottavasti myös jollekin toiselle esimerkkiä, miten omissa oloissa ollaan rauhassa ja miten hyvältä se näyttää ja kuulostaa. Se ei näytä ollenkaan vajaalta ja erakolta. Siinä näyttäytyy rauha, keskittyminen ja yhteys luontoon ja vanhempiin sukupolviin.