Siirry pääsisältöön

Rakkaus työtä kohtaan


Havahduin rakkauteen. Poimin perheeni likaisia vaatteita lattialta. Lasten vaatteet olivat nopeasti riisuttuja. Housut oli vedetty nopeasti jalasta siten, että ne olivat väärinpäin. Kalsaritkin olivat väärinpäin ja kiinni housuissa. Tunsin rakkauden niitä oikein päin käännellessäni ja pesukoneeseen syöttäessäni.
  Tunsin rakkauden. Sähkösauna oli lämpöisenä minua varten. Radio Suomessa soi ”Puhelinlangat laulaa”. Kuulijoiden musiikkitoiveita, uutisia, säätiedotuksia merenkulkijoille, ilmoituksia Suomen teillä illan aikana sattuneista kolareista. Muistin ukkia. Ukin kanssa saunottiin ja kuunneltiin puhelinlankoja. Rakastin ukkia.
  Tajusin  ruuhkavuosien rakkauden ja mistä sen voi löytää. Rakkaus ruuhkavuosina on tiskikoneen lataamista, pyykkien laittamista, iltasadun lukemista, omia kahvihetkiä harvoin, siivoamista, petaamista ja lasten ja perheen palvelemista. Sitähän Martti Suosalokin on puhunut. Halua antautua palvelemiseen, oman perheen, omien rakkaiden palvelemiseen.
  Rakkaus työtä kohtaan. En usko, että olen siihen koskaan havahtunut tai sitä tuntenut. Tai sitten en ole huomannut tai en ole ollut niissä hetkissä hereillä, kun olen rakastanut työtäni.  Voiko kokea rakkautta omaa työtä kohtaan, kun poimii lasten likaisia vaatteita ja vie niitä johonkin löytötavaralootaan? Huomaathan, että siinä on eroa, puhutaanko rakkaudesta työtä kohtaan vai pedagogisesta rakkaudesta oppilaita kohtaan? Kaipa se pedagoginen rakkaus on jotakin sellasta samanlaista palvelijanrakkautta kuin Suosalo suuntaa perhettään kohtaan? Halua palvella oppilaita.       Mutta rakastaa työtään. Tunnen opettajia, jotka rakastavat työtään jollakin tavalla teknisesti. He opettavat tietotekstien kirjoittamista ja näyttävät rakastavan sitä. He järjestävät muovitörppöjä kentälle ja saavat pilliä viheltämällä lapset tekemään jonkinlaista liikehdintää. Lapset äkseeraavat jonossa, rivissä, kiihdyttävät ja jarruttavat ja opettaja laskee pisteitä ja on jotenkin taitava ja pätevä. Joku opettaja rakastaa tietotekniikkaa, pilvipalveluita, tiedostojen jakamista ja kaikkea sellaista, jossa abstrakti korvaa konkretian ja jokin helvetin animaatio on kaiken ydin. Joku opettaja rakastaa aikataulujen tekemistä. Joku rakastaa kertoa oppilaille Jeesuksesta ja omasta uskosta, joka on vahva kuin kallio. Tuo tuollainen ei minua vakuuta. Liian pirstaleista. Liian teknistä.
  Mitä on rakkaus työtä kohtaan opettajan työssä? Nyt tiedän. Se on halua olla olemassa oppilaalle ihmisenä, joka haluaa olla vuorovaikutuksessa juuri hänen kanssaan. Se on halua kuunnella, vaikka ei aina ymmärrä, vaikka kuinka yrittäisi.  Se on halua olla iloinen ja leikkisä, jos siihen on herkän intuition varassa toimien olemassa pienikin toive ja mahdollisuus. Se on halua olla julma ja ankara, jos inhimillinen kohtelu kaikkia kohtaan on vaarassa. Se on herkkyyttä kuunnella. Se on uskallusta puuttua mihinkä vaan, vaikka sanavalinta sillä hetkellä menisi päin helvettiä ja tulisi sotkeneeksi lisää asioita.
  Vai onko? Jos se kuitenkin on siisti pulpettijärjestys? Jos se kuitenkin on siisti naulakko? Hiljainen työkirjatyö rankaisun pelossa?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee