Onnellisuudesta

Ystäväni vaimo alkoi tavoitella onnellisuutta. Hän löysi sisältään sellaisen tunteen, ettei hän tuntenut miestänsä kohtaan enää mitään. Hän sanoitti sen niin, että hän ei enää rakastanut miestänsä. Kaikki tunteet olivat kylmenneet. Mies kysyi, voidaanko vielä yrittää? Vaimo vastasi kieltävästi. Hän oli päättänyt. Hän oli päätöksensä tehnyt. Hän oli päättänyt, että kaikki tunteet miestä kohtaan oli nyt vihdoinkin lopullisesti kuopattu. Tällä päivämäärällä, tästä päivämäärästä lähtien hän ja hänen tunteensa ja hänen viileä, looginen järkensä oli tehnyt päätöksensä: Ei enää tunteita.

   Nyt nainen tavoittelee onnellisuutta. Hän viimein uskaltaa kuunnella omaa ääntänsä ja miten hassua, omia tunteitaan. Hän kuuntelee niitä. Hänellä on nyt kartta ja kompassi. Enää hän ei miellytä ketään muita, ei edes äitiään. Mies on onneton. Lapset ovat onnettomia. Mies ja lapset ovat kiittämättömiä, kun eivät ymmärrä, että äiti etsii onnea. He eivät osaa iloita äidin etsinnästä. Perhe hajoaa ja he ovat surullisia. Yhteisö hajoaa ja on surullinen. Onneksi yksilö tai edes yksi tuosta perheestä on onnellinen tai uskaltaa tavoitella onnea. Taidan lohduttaa miestä ja sanoa hänelle, että onneksi edes yksi teidän perheestä saattaa olla onnellinen ja tulla onnelliseksi. Voisiko mies ja lapset ajatella, että äiti on nyt tai kohta onnellinen myös heidän puolesta. Riittää, kun edes yksi on onnellinen. Ei kaikkien tarvitse olla onnellisia.

  Minä ihmettelen. On vaarallista kysyä itseltään, olenko onnellinen? Sitä kysymystä ei pitäisi esittää itselleen. Onnellisuuden tavoitteleminen tuottaa aina enemmän onnettomuutta. Hyvin eletyn elämän sivutuotteena syntyy onnellisuus. Sitä ei pidä tavoitella.

   Mustavalkoiset, rationaaliset ja nopeat muutokset elämässä tunkevat aikakauslehtien sivuilta ja sotkevat lukijoiden elämää. Julkkisten onnellisuuden tavoittelutarinat tuntuvat itsellekin mahdollisilta. Pitää vain uskaltaa kysyä itseltään ja sitten toimia nopeasti ja tappavan tehokkaasti. Ellen Jokikunnas ostaa vanhan juna-aseman, heittää miehen pois, ottaa kolme kissaa ja sanoo löytäneensä itsensä. Tilitoimistossa työskentelevä Arja päättää tehdä samalla tavalla. Mies mäkeen, kissa ja kaktuskokoelma tilalle. Aamulla on ihana nauttia erikoiskahvia. On vaarallista lukea valaistuneen missin sanoja, missä hän on oivaltanut vasta 22-vuotiaana että hän on itselleen kaikkein tärkein. Jokainen haluaa olla itselleen kaikkein tärkein. Siitä huolimatta hyvä ihminen vastaa, että perhe on minulle tärkein. Minun lapseni ja puolisoni onnellisuus ovat minulle yhtä tärkeitä kuin oma onnellisuuteni.