Tylypahkasta mallia!

Suomalainen koulu voisi hakea mallia Tylypahkasta. Tylypahkassa on kaikki, mitä koulussa pitää olla. Tylypahkasta löytyy ammattitaitoinen aineenopetus. Rehtori Dumbledore on rakastettava auktoriteetti. Hän on vanha ja kokenut. Taikavoimiltaan kukaan ei kykene häntä lyömään. Koulusta löytyy luokkien välinen sopiva kilvoittelu pisteistä. Koulussa on säännöllisin väliajoin koko koulun kokoavia symposiumeja, jossa syödään ja luodaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.  Tylypahkassa on lapselle sopivia vastavoimia. On loukkuja ja lokeroita, käytäviä ja luolastoja.

   Tylypahka on ihmismielen tiedostettu, tiedostamaton ja esitietoinen. Se on unen ja valveen kudelma. Se on ystävyyttä, auttavaa todistajaa ja eheytyvää mieltä. Tylypahka on ihmisen kasvu. Tylypahka tarjoaa valoa ja varjoa. Se tarjoaa suojapaikkoja, lepokiviä, suvantopaikkoja, akanvirtoja. Tylypahka tarjoaa seikkailuja, voittoja, joukkuehenkeä, rohkeutta, uljuutta. Tylypahkassa pojat tekevät tyttöihin vaikutuksen rohkeudella ja tytöt poikiin pelottomuudella.

   Tylypahkassa virallinen ja epävirallinen koulu lyövät kättä. Pitää osata käyttäytyä oppineiden akateemikkojen edessä. Sitten on ne ihanat epävirallisuuden ruumiillistumat: Hagrid ja Voro. Jokaisessa koulussa pitäisi olla Hagrid ja Hagridilla oma riistanvartijan mökki, jossa voi käydä keskustelemassa mistä vain. Hagrid on Freud, Tommy Hellsten ja Jari Sinkkonen samassa myyränraatopersoonassa.  Hagrid on myös mielisairaalatyön edelläkävijä Illka Taipaleen ja Claes Andersonin ristisiitos. Hagridilla on aina aikaa.  Voro on taas ihanan kiukkuinen ja vihainen, mutta sanomattoman turvallinen ja selkeärajainen, kirkasmielinen.  Suomalaisissa kouluissa on ollut talonmiehiä, joilla on pannuhuoneessa ollut oma kolo. Suomalainen talonmiesjärjestelmä mahdollisti Hagrid-ilmiön jokaisessa virastotalossa, taloyhtiössä, julkisessa kombinaatissa. Nyt se  on purettu. ISS ei ole Hagrid. Total ei ole Voro.  Keittiön emäntä tai pääkokkikin vain lämmittää ruuat ja mumisee hiljaisesta ruokailusta. Muistan kokkeja, jotka ovat kasvattaneet kitisijöitä ja nurisijoita railakkaalla verbaliikalla ja laittanut jauhot suuhun pelkällä katseella. Monella hyvällä talonmiehellä ja pääkokilla oli miellyttävä kuulon alenema. Puhe tuli suusta aina huutona, pyörremyrskynä.

  Tylypahkainen koulu edellyttää roolien ottamista. Missään nimessä ei hyväksytä pökkelyopettajuutta, sitä sellaista, jossa puhutaan opettajamaisia repliikkejä näytelmästä nimeltä Suomalainen peruskoulu, jonka kirjoitti Uno Cygnaeus 1800-luvulla. Tylypahkainen malli on ilotulitus, pakurikääpä mädännäisen luokkayhteiskunnan rungossa. Tylypahkaisessa mallissa herra on narri ja narri kuningas. Köyhällä on mahdollisuus tähtiin, rikkaalla lupa retkahtaa pimeyden voimiin. Tylypahka on eksistentiaalista aaltoilua hyvän ja pahan välillä, joka jokaisesta löytyy. 

   Lisäksi Tylypahkaisessa mallissa opettajat tekevät virheitä, jopa kohtalokkaita sellaisia. On epäoikeudenmukaisia opettajia. Epäoikeudenmukainen opettaja on paras opettaja opettamaan oikeudenmukaisuutta. Lukekaa Pottereita. Niistä löytyy ihmisyys. Se noituus ja taikuus, plääh antaa sen olla, mutta ihmismielen kehityksen kuvaajana se on mieletön.