Siirry pääsisältöön

Kreikka, unelma lomasta


Some on täynnä perheiden lomakuvia. Kreeta, Crete, tuntuu olevan lapsiperheiden suosikki. Kreetaa ylistetään. Hyvä palvelu, ihana uima-allas, turkoosi Välimeri, upea palvelualttius. Maa, jonka talous on romahtanut, panee parastaan ja pystyy vakuuttamaan ainoastaan lapsiperheet. Lainanantajia ei Välimeren ruokavalio vakuuta. Mutta kun katselee persoonattomia, surullisia allaskuvia persoonattomista ja surullisista suomalaisperheistä, joille on myyty valmis unelma, tulee surullinen mieli ja häpeä heidän puolestaan. Kuvissa on aina klooriallas, vesilelussa kieppuva lapsi, hellehatussa nyhjäävä vaimo ja perheen pää aurinkotuolissa pokkaridekkari kädessä ja jokin metabolinen väridrinkki kädessä.
   Ja saman voi saatana kokea kaupungin uimahallissa. Miksi lentää Kreikkaan? No sen loman idean takia. Lomassa tärkeintä on idea. Ei se missä on ja miten kaikki lomakohteessa sujuu. Miksi loman idea ei toteudu Humppilan leirintäalueella? Siksi, että palkasta jää liikaa käteen ”kohtuuttomien verojen” jälkeen. 500 € ylijäämää ei tuhlata Humppilassa. Siihen tarvitaan lentoliput ja hotelli, jossa on uima-allas ja meri vieressä ja bonuksena pieni kalastajakylä, joka uinuu. Pieni kalastajakylä on idylli, Suomi 50-luvulla. Siellä voi nähdä köyhän ja sairaan. Sieltä voi ostaa maailman parhaita sitruunoita, maukkaimpia appelsiineja. Siellä kalastaja on pukeutunut villapaitaan. Siellä on valkoiseksi kalkittu maja pihan perällä ja risukasa. Siellä kohtaa likaisuuden. Sitä on kiva töllätä ja etsiä hädissään automaattia, kun haluaa ostaa niitä sitruunoita, mutta niitä ei saa kuin käteisellä. Sitten turvaan ilmastoituun hotellihuoneeseen.
   All inclusive-ranneke kädessä on maailman onnellisin, surullisin ja typerin ihminen. Sillä saa jopa halvinta konjakkia niin paljon kuin jaksaa. Niin paljon kuin jaksaa on suurin onni. Elää niin paljon kuin jaksaa. Painaa niin paljon kuin jaksaa. Olla niin paljon kuin jaksaa. Ja ei tarvitse kuin kerran vaan maksaa.
  Kreikka, idea unelmasta, idea lomasta on kaunis ja lohdullinen. Lidlistä saa muuten helvetin hyviä oliiveja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee