Siirry pääsisältöön

Elämäntyö


Elämäntyönä voi olla tulevaisuus, kasvatus ja opetustyö. Viime viikolla tutustuin toisenlaiseen elämäntyöhön. Rantasalmelainen kirvesmies Esa Heiskanen sukelteli nuoruudessaan Hietajärvessä ja löysi pohjasta kummallisen näköisen vanhan puunrungon. Sitten hän löysi toisen. Viimein hän tajusi, että järven pohjahan on pullollaan vanhoja, jännän näköisiä puun runkoja. Hän veteli runkoja ylös järven pohjasta autolla ja lopulta nostoautolla, kun suurimmat tukit painoivat 3000 kiloa. Hän pinosi puut taapeliin kuivumaan. Puut tutkittiin Kuopion geologisen laitoksen toimesta ja selvisi, että ne ovat 6000-8000 vanhoja puita, jotka jääkauden jälkeen ovat kaatuneet järveen ukkosmyrskyjen, tulipalojen ja ihmisen kaatamisen vaikutuksesta. Joistakin puun rungoista löytyi 5000 vanhoja kivikirveen iskuja. Kun puut olivat kuivuneet, hän mietti, mitä niistä voisi tehdä? Hän päätti rakentaa niistä mökin, toisen mökin, kartanorakennuksen ja vuosikymmeniä niitä rakennettuaan oli syntynyt Hakotuvan apaja- niminen tuhat vuotta vanhoista hakotukeista rakennettu omalaatuinen, ainutlaatuinen rakennuskokonaisuus Rantasalmen Haukiveden äärelle. Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti.
  Esa istui ja vietti kesäpäivää hakotuvassa oluesta, muurikkaletuista ja helteisestä auringosta nauttien. Ostin oluen ja mietin. Mietin elämän työtä. Tee työtä, jolla on tarkoitus. Tee työtä, jossa on mieli. Tee työtä sydämellä. Tee oman näköinen elämä. Tätä mietin. Mietin, onko elämäni minun näköinen, minun kokoinen? Olenko löytänyt oman paikkani elämässä? Omistanko elämäni, ohjaanko purttani? Olen luokanopettaja. Aina en tunne olevani oman elämäni polttopisteessä, keskiössä. Camusin sivullisuus on kohtaloni. Vieraantuneisuus on ristini. Olisiko elämä helpompaa, jos sukeltelisi tukkeja järven pohjasta?  Jos kaivaisi pitkää ojaa lapiolla? Jos nostelisi betonielementtejä toisten elementtien päälle? Vaikeita kysymyksiä.
   Elämäntyö on ehkä elämä, sen eläminen. Joskus tuntuu sivulliselta, joskus taas on polttopisteessä ja oman elämänsä sankari. Silti elämän helvetillisyys on siinä, että näyttäisi olevan mahdollista olla koko ajan omassa elämässään sivullinen, varjojen mailla hiipivä kurja olutta nielevä rotta.  Sama pätee myös toisin päin. Joillakin elämä on jatkuvaa Hollywoodia, kuohuviiniä, uusia vaatteita, moottoriveneitä ja muuta hekumaa ja onnea.
    Oma elämäntyöni on rimpuilu. Rimpuilen sivullisen ja pääosan esittäjän välillä. Useimmiten olen varjojen mailla, koska tarvitsen sitä. Piilossa pahalta maailmalta on myös näköalapaikalla olemista. Piilossa omassa norsunluutornissa.
   Omaa elämäntyötä on välillä hyvä pysähtyä miettimään. Se ahdistaa, mutta se myös suuntaa omaa toimintaa. Elämän tarkoitus ainakin on tulla itselleen mahdollisimman näkyväksi. Sitä kutsutaan elämän toteutumiseksi. Miten elämäni toteutuu? Entä sinun elämäsi?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee