Kaikkea ei voi saada

Muistatteko, mikä on elämänne tärkein opetus? Minä muistan. Kaikkea ei voi saada. Kuulin sen parikymppisenä poikana. Minulla oli oma auto, mahtava kesätyöpaikka käsittämättömän kovalla palkalla ja ensimmäinen oma asunto. Olin myös ihastunut tyttöön. Häneltä kuulin opetuksen. Elämä avautui minulle sinä kesänä pelkkänä mahdollisuutena ja ne kaikki mahdollisuudet näyttivät toteutuvan. Muistan hieroneeni silmiä epäuskoisena. Kaiken onnistuminen oli käsittämätöntä. Ei sitä voinut uskoa. Sitten tyttö ilmoitti, että eiköhän tämä ole tässä. – Et voi saada kaikkea. Kaikkea ei voinut saada.

   Sinä kesänä opetusta oli vaikea hyväksyä. Olin alla päin ja kuljeskelin ympäri kaupungin katuja ja kujia onnettomana ja surkeana. Auto ei tuntunut enää tärkeältä, työpaikka vähemmän tärkeältä ja yksinäinen oma kämppä vankilalta. Aikaa kului. Opetus alkoi kirkastua vähitellen. Kaikkea ei voi eikä pidäkään saada. Koko saamisen ajatus tuntuu amerikkalaiselta. Ei me elämältä mitään saada. Ei se ainakaan voi olla elämän tarkoitus. Ei me ole synnytty maailmaan saadaksemme jotakin. Vai ollaanko?

  Tarkastellaanpa hieman.  Vanhemmat saavat lapsen. Lapsen saamisen jälkeen saadaan kasvatus. Minkälaisen kasvatuksen saa, riippuu siitä, minkälainen kasvatus annetaan. Saako tarvitsemansa kasvatuksen? Kasvatuksen, joka onnistutaan räätälöidä juuri oikeaan tarpeeseen. Hyvää onnea tarvitaan. Ovatko omat vanhemmat riittävän empaattisia, älykkäitä ja kohtuullisia? On niin paljon riskejä tässä saamisessa. Voi saada tunnekylmää suihkukomennusta, kovaa kyykytystä, pakottamista toteuttaa vanhempien toiveita ja unelmia ja voi saada ikään kuin valheellisen minuuden. Sellaisen minuuden, jota etsii lopun elämänsä itku kurkussa ja tuska hartioilla, kun ei tunne itseänsä, tarpeitansa ja ymmärrä ollenkaan maailmaa, jossa elää. Voi myös saada elämän, jossa tie on siloteltu liiallisella onnella, vaaleanpunaisella sokerivaahdolla, ällöttävällä hunajaliisterirakkaudella, pullamössöpöhötyksellä, jossa kaikki tunteet ovat ihania, sopusuhtaisia, kauniita ja pumpulisia. Saada kasvaa rakkaudessa!

   Jos on liikaa saanut elämässään, saamani opetus tuntuu kohtuulliselta ja realistiselta. Jos on saanut liian vähän tai aivan liian vähän elämässään, opetus on vahvistus sille, että kaikki menee elämässä päin seinää ja onnen ovet ovat ja pysyvät kiinni.  Siksi saamani opetus silloin satutti. Se tuntui kohtuuttomalta. Nyt se tuntuu elämään kuuluvalta ja siitä voi olla kiitollinen.