Siirry pääsisältöön

Panimoravintola Koulu ja oluet opetustyössä



Turussa on opettajille sopiva kuppila Panimoravintola Koulu. Koulusta saa omia, itsepantuja kausioluita, jotka ovat kerrassaan maistuvia ja hyviä. Kesäaikaan Koulun pihalla on idyllinen Winegarden, joka on ihana keidas etenkin kun elokuun illat pimenevät ja vanhojen lehtipuiden väleihin kiinnitetyt värivalot syttyvät. Koulun sisätiloissa voi ostetun kausioluen tai lasiin valutetun laadukkaan viinilasillisen nauttia korkeissa luokkahuoneissa. Suosikkiluokkani nauttia olutta on historian luokka. Yläkerran juhlasalissa voi nauttia seisovasta pöydästä maittavaa ruokaa ja listaltakin saa pikkunaposteltavaa bistron tapaan.  Korkeat luokkatilat ja vielä korkeammat koulun käytävät luovat mielen, sielun avaruutta. Koulussa ei radiokaan tuuttaa päivän hittejä ja journalistinen paskanjauhanta ei kuulu mistään toosasta. Rekvisiittana on vanhoja koulukarttoja ja lasivitriineissä komeilevat täytetyt mallieläimet Suomen faunasta. Tietenkin Koulussa opettajan kannalta riemastuttavinta on perverssi ristiriita sen suhteen, mitä paikka instituutiona edustaa tai edusti ja mitä se tällä hetkellä edustaa: Keskiaikainen sääntöhelvetti eli suomalainen peruskoulu on muuttunut luostarin puutarhaksi, jossa rauhoittuu hyvin valmistetun oluen ääressä keskittyneessä hiljaisuudessa korkean katon alla.
   Kausioluet ovat kastettu opetusnimikkein. Syyskaudella on myynnissä samea, suodattamaton, 7.3 % vahva Reksi. Oluessa on Martti Lutherin rehellisyyttä ja protestanttisen hengen mukaista maanläheistä uskoa ja luottamusta asioiden järjestymiseen. Lehtori-olut on suodatettu ja kirkas lager, jota juodessa olo on kevyt ja ja kapearajainen. Lehtori muistuttaa aineopettajan työn selkeydestä. Osaan hyvin sen mitä osaan. En osaa liikaa, osaan sopivasti ja en veny muuhun. Sitten on opettaja-olut. Työolut, matala-alkoholiprosentti, matala palkka, halpa hinta, samea ja vaahtoaa kovasti. Sitä juodessa haluaa lisää. Malja ei ole katkera kuitenkaan. Opettaja luo uskoa, että Ruotsin malli on lähellä ja epäpätevien maallikko-opettajien aika on koittamassa. Joskus on listalla myös ollut maisteri-olutta. Siitä en osaa mainita sen enempää.
   Eilen istuin kuppilassa seuraamassa pallopeliä. Join olutta. Se sopii jalkapallon kanssa. Sandels oli halvinta hanasta. Sitä join muutaman. Olin budjetoinut. Meillä Keski-Suomessa lomarahat maksetaan vasta heinäkuun puolivälissä. Kun lomarahat tippuvat tilille on jo ahdistus ja huono yöuni. Sandelsia mainostetaan vahvana ja pehmeänä. Ottaisinko Sandelsia, jos mainos olisi heikko ja kömpelö. Tai köyhä ja kipeä. Itkuherkkä ja katkera. Vahva ja tyhmä. Sinisilmäinen ja uskovainen.  Lukupiiriolut! Dokupiiri-Ale. Hana-oluttta kolmiportaiseen tukeen. Trippel-olut nimeltä Kolmiportainen tuki. Tai kausiolut nimeltä Kynäote. Vahva vehnäolut voisi kantaa nimeä Ovenkahva-pedagogiikka. Uusi OPS- niminen olut olisi suodattamaton, hiivainen, liikaa vaahtoava, turvotusta aiheuttava. Suvivirsi olisi musta, palanut stout. Loppuunpalanut stout nimeltä Suvivirsi. Lukudiplomi-oluessa olisi Tiina Nopolan hahmo oluthanassa. Sul on lupa epäonnistua-olut olisi sattumanvaraisella käyttämisellä pantu belgialais-tyyppinen lambic. ”Koko koulun yhteinen vanhempainilta” olisi olut joka makuun. Kaikille jäisi hyvä mieli. Olut lupaisi  sitä sun tätä. Infovälkkä-olut olisi väkevä sahti, joka tirauttaisi kurat. Olut nimeltä Yhteiset pelisäännöt olisi alkoholiton, vetinen ja esimerkki epäonnistuneesta panimotuotteesta. ”Enkeli taivaan” olisi kiistanalainen olut. Voiko sitä juoda, kun sitä ei ehkä saa edes laulaa.
  Taidan perustaa oman panimoravintolan, jossa kyseiset oluet ovat kohta kaupan. Lupaan, ettei kukaan jää kylmäksi. Oluet tarjoillaan pirullisella sarkasmilla ja halvalla. En tee ravintoloitsijan työtä rahasta, en tietenkään, miten osaisinkaan. Parinkymmenen vuoden työ luokanopettajana on sen minulle jo opettanut. Ja totta kai hanasta saisi myös laskea Kutsumusta. Sitä kun juot, niin tunnet tulleesi kusetetuksi oikein kunnolla. Ja kusettaahan se kutsumus. Kutsumustyöläistä ainakin kusetetaan, ja raskaasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee