Eunukit ja muulit

Mietin yöllä peruskoulua haaremina. Seraljin naisopettajat vastaavat siitä, että loputon keskustelun liverrys karkeloi haaremin joka kolkassa. Karkeloiva liverrys verbalisoi aivan kaiken välillä taivaan ja maan vessassa käynneistä aristoteeliseen maailmankuvaan. Haaremin sulottarien joukossa on myös muutama miesopettaja lepertelemässä tavoitteista.

    Sitten on eunukkien, muulien, joojoo-miesopettajien lauma, joka haukotellen ja hammasta purren haluaisi palauttaa terveen järjen ja ajankäytön ekonomisuuden haaremin seinien sisälle. Käsi on nyrkissä, nyrkki taskussa, suu tiukasti kiinni. Suun avaaminen johtaisi avoimeen konfliktiin ja tuhat tuntisiin keskusteluihin haaremin kanssa, että nyt tästä pitää kyllä keskustella avoimesti ja mielellään ihan ulkopuolisen konsultin tai työohjaajan tai jonkin työyhteisön pelisääntöjä pohtivan lautapelin ääressä.

   Puhun epäselvästi, tiedän. Miesopettajan stereotypia on hiljainen, äänetön yhtiökumppani, joka haluaa rimpuilla tilanteesta ulos mahdollisimman nopeasti, kun vituttaa se, että keskustellaan ja keskustellaan muodon vuoksi. Minäkin olen eunukki ja joojoo-mies. Työpaikalle ollaan perustamassa kehittämistyöryhmiä, jossa haaremin naisille ja muutamalle mieshaaremilaiselle tarjoutuu taas estradi länkyttää ikuisuus vaikkapa siitä, miten oppilaiden osallisuutta voisi parantaa tietenkin siten, että oppilaat eivät ole itse edes läsnä. Minun nyrkkini ei nouse taskusta ja suuni ei aukea tekemään kysymystä MIKSI? Alistun ja annan mielipuolisen ja mieltä saastuttavan onanian jatkua haaremin ilottomilla käytävillä.

  Niinpä haastankin kaikki eunukit oluen hinnalla miettimään omaa rooliaan rohkeasti ja kyseenalaistamaan tarpeettomat, aikaa vievät ajantappotyöryhmät ja nousemaan vastustamaan kaikenlaista näennäispuuhastelua oman kunnian tunnon ja mielenterveyden menetyksen uhalla!