Siirry pääsisältöön

Immanuel Kant ja kouluni


Immanuel Kant loi kategorisen imperatiivin käsitteen.  Yksi imperatiiveista kuuluu seuraavasti.
Toimi aina siten, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen moraalilaki.
Tajusin, että työpaikallani vallitsee kantilainen eetos täydessä kukoistuksessa. Olemme luoneet itsestämme robotteja. Arvioimme ”inhimillistä” toimintaamme, jota kasvatukseksi kutsutaan, sääntöjen noudattamisena tai noudattamatta jättämisenä. Jos tottelee, saa palkinnoksi nuivan, penseän virkamieshymyn. Jos ei tottele, luetaan lakia ja sovelletaan kekseliästä moniportaista rangaistustaulukkoa. Taulukon laadinta on kekseliäs ja sadistinen.
  Kun puhutaan yhteisistä säännöistä ja niiden noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä, liikutaan Kantin jalanjäljissä. Opettaja on laki, asetus, ja hänen ilmeensä eivät ole inhimillisten tunteiden ilmentymiä. Ilmeillä ilmaistaan lain pykäliä ja momentteja. Sääntöjä, pykäliä ja olemisen ja elämisen ohjailunormeja on niin monta, että niiden hallinnan ymmärtävät ainoastaan opettajat.  Luodaan säännöillä kaaos, jota osaa ainoastaan opettaja tulkita ja ohjailla. Kyse on vallasta.  Säännöillä ylläpidetään ja oikeutetaan valta ja vallankäyttö.Opettajien yläpuolella on yli-Kant, herra tai rouva Suurimperatiivi, joka viime kädessä tulkitsee oikeuden vaa`an heilahdukset. Näin toimii Kantilainen valtakoneisto irvokkaimmillaan. Suonet anteeksi lukijani, etten tunne Kantia riittävän hyvin. Varmasti oikaisen ja teen vääryyttä Kantille. Ei hän ollut varmastikaan näin mustavalkoinen kuin minä. Haluan polemisoida, kärjistää ja ahdistaa rotan nurkkaan. Ymmärrän, että Kant tarkoittanee moraalilajilla sellaista lakia, jossa on hyveen mukainen toiminta taustalla.
   Kun luodaan lakeja, asetuksia, sääntöjä tarvitaan valvojia ja vangin vartijoita. Ilman valvontaa koko peli on hyödytöntä ajan tappamista. Siksi suomalaisissa kouluissa tälläkin hetkellä nuttura tärähtää ja hoetaan yhteisiä sääntöjä, yhteisiä pelisääntöjä. Anteeksi Kant. Suomalainen peruskoulu, pahoitteluni.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee