Siirry pääsisältöön

Veso


Veso. Rehtori puhuu:- Tänään olemme saaneet korkeammalta, ylemmältä taholta, kaupungin taholta viisi keskustelunaihetta, josta meidän pitää käydä keskustelua. Tämä kestää 9-16.00. Ennen sitä saatte lyhyesti vaihtaa kesäkuulumiset teille valmiiksi annettujen kysymysten muodossa. Kysymykset käsittelevät kesälomaa.
   Niin meillä meni sitten ensimmäinen VESO-päivä viiden keskusteluaiheen tiimoilta. Mistä me sitten keskustelimme? Pakko todeta, että emme mistään. Kahdella oli jotakin sanottavaa. Miksi niin harvalla? Siksi, että ne viisi aihetta olivat Kuoleman laakson maasta, rajan toiselta puolelta, ihmiselle ja ihmisyydelle sopimattomalta vyöhykkeeltä, byrokraattisten persläpien takapihalta. Ihmeellisiä, epäselviä käsitteitä, joita rehtori yritti selvittää ja aukaista vilisi keskusteluaiheissa. Olisi pitänyt keskustella arviointityökalusta ja sen kehittämisestä. Sitten rehtori sanoi, että kaupungilta on käynyt käsky, että jokaisen opettajan tulee liittyä ja kuulua yhteen kehittämistyöryhmään, jossa kaikki kantavat vastuuta ja tuntevat vastuunsa.  Voitte liittyä, saatte liittyä, teidän pitää liittyä johonkin kehittämistyöryhmään omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Minua ei kiinnostanut yksikään kohde. Miksi? Siksi, että minä en jaksa istua hölmöläisten työryhmissä miettimässä kirjoitetaanko Turku pienellä vai isolla, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on olla mukana kehittämässä arviontityökalua, oppilaiden osallisuuden lisäämistä tai liikunnan lisäämisestä koulun arkeen. Sitten työryhmä kokoontuu ja ilta hämärtyy. Valitaan kirjuri, koska pitää saada jotain ylös, jotta voidaan esitellä toisille edes jotain. Ainut asia, mikä oikeasti esitellään on todiste, että työryhmä ei ole sluibaillut. Että on niljakasta ajan tappamista.
   En tiedä, kuinka pitkään jaksan. Joko minä olen taas väärässä, tai kaikki muut. Siis minä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee