Veso

Veso. Rehtori puhuu:- Tänään olemme saaneet korkeammalta, ylemmältä taholta, kaupungin taholta viisi keskustelunaihetta, josta meidän pitää käydä keskustelua. Tämä kestää 9-16.00. Ennen sitä saatte lyhyesti vaihtaa kesäkuulumiset teille valmiiksi annettujen kysymysten muodossa. Kysymykset käsittelevät kesälomaa.

   Niin meillä meni sitten ensimmäinen VESO-päivä viiden keskusteluaiheen tiimoilta. Mistä me sitten keskustelimme? Pakko todeta, että emme mistään. Kahdella oli jotakin sanottavaa. Miksi niin harvalla? Siksi, että ne viisi aihetta olivat Kuoleman laakson maasta, rajan toiselta puolelta, ihmiselle ja ihmisyydelle sopimattomalta vyöhykkeeltä, byrokraattisten persläpien takapihalta. Ihmeellisiä, epäselviä käsitteitä, joita rehtori yritti selvittää ja aukaista vilisi keskusteluaiheissa. Olisi pitänyt keskustella arviointityökalusta ja sen kehittämisestä. Sitten rehtori sanoi, että kaupungilta on käynyt käsky, että jokaisen opettajan tulee liittyä ja kuulua yhteen kehittämistyöryhmään, jossa kaikki kantavat vastuuta ja tuntevat vastuunsa.  Voitte liittyä, saatte liittyä, teidän pitää liittyä johonkin kehittämistyöryhmään omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Minua ei kiinnostanut yksikään kohde. Miksi? Siksi, että minä en jaksa istua hölmöläisten työryhmissä miettimässä kirjoitetaanko Turku pienellä vai isolla, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Tärkeintä on olla mukana kehittämässä arviontityökalua, oppilaiden osallisuuden lisäämistä tai liikunnan lisäämisestä koulun arkeen. Sitten työryhmä kokoontuu ja ilta hämärtyy. Valitaan kirjuri, koska pitää saada jotain ylös, jotta voidaan esitellä toisille edes jotain. Ainut asia, mikä oikeasti esitellään on todiste, että työryhmä ei ole sluibaillut. Että on niljakasta ajan tappamista.

   En tiedä, kuinka pitkään jaksan. Joko minä olen taas väärässä, tai kaikki muut. Siis minä.