Siirry pääsisältöön

Kyyneltyvät silmät


Kyyneltyvät silmät. Tiedättekö? Olen huomannut, kun olen väsynyt ja edessäni on huutava luokka, joka haluaisi tehdä sata ja yhtä asiaa ja kaikkein viimeiseksi sitä, mikä minulla, suurella opettajalla, on heille tarjota OPS:n hengessä, niin silloin se tapahtuu. Silmäni kyyneltyvät. Pala on kurkussa. Maa haluaisi minut nielaista. Aloitan rykimisen. Kasvatan ääntäni. Annan sen pauhata ja tykitän tehtävänantoni jyräten ilon ja spontaaniuden. Olen taas ilmatilan herra ja kaikkia vituttaa ja vaadin hiljaisuutta ja työrauhaa ja pakotan oppilaat hymyilemään minulle. Pakotettu hymy on säälin ja ivan hymyä. Mutta kyyneltyvät silmät. Mikä on sen fysiologia? Löytyykö sille selitystä? Ilmiö on hyvin yleinen. Työkavereillanikin kyyneltyvät silmät helposti. Miksi?
    Tukala tilanne laukaisee kuivuvat silmät, jota kyynel kosteuttaa. Tukala tilanne laukaisee erilaisia tunteita. Ollaan hyväksymisen, hylkäämisen, riittämättömyyden alttarilla. Oppilaani eivät pidäkään minusta. He eivät rakastakaan minua. He inhoavat minua. Järkisyy, ettei heitä kiinnosta vain sillä hetkellä aihe, ei kuivata kyyneltä. Tunne reagoi joko kostolla tai alistumisella. Järki aiheen vaihdolla ja armolla, joskus jopa ammatin vaihdolla.
   Kyyneltyvä silmä voi myös merkitä sitä, että tuntuu pieneltä. On halu ollakin yht`äkkiä taas lapsi, kun tilanteet luokassa saattavat välillä vaatia liian paljon aikuista mieltä. Hyvin inhimillistä. Liian kova aikuisuuden vaatimus alkaa etsiä vastapoolia. Tippa alkaa tiristä silmäkulmasta. Ukki ja mummu, rantasauna ja lapsuuden makkaranpaistohetket järven rannalla tulevat mieleen. Melankolinen kuiskaus vuosikymmenten takaa täyttää tajunnan. Haluan olla pieni, kannettu, ymmärretty, saateltu ja maailman napa.
  Kyyneltyvä silmä voi kertoa myös syyllisyydestä. Suuri syyllistymiskynnys ajaa murheen ja tuskan alhoon. Onko joku nähnyt toimissani puutteita? Olenko sittenkin ollut liian laiska, vähän liian laiska vai patalaiska? Taas unohdin yhden asian, vaikka muistin 98, ja silmäni ovat kyynelissä, kun olen niin muistamaton ja joku muu joutuu nyt paikkaamaan minun osuuteni.
   Kyynel voi tulla silmään, kun anoo työnantajalta kahden päivän palkatonta lomaa hupihommiin. Olenko doku? Olenko ansainnut lomani? Kehtaanko edes pyytää? Luokkani kärsii, kun tällaisen asian takia heillä on sijainen. Ahneus saa silmät kyyneliin. Itsekkyys todellakin vetistää silmät. En olekaan 24/7-altruistimaailmanparantaja!
    Isoäitini sanoi minulle, ettei pidä turhan takia lämmittää hiirulaisille saunavettä, kun podin koti-ikävää. Ei pidä. Mutta kyyneleet kertovat paljon. Kyynelissä on suuri viesti, joka paljastaa aina isoa, vastakohtaista, epämukavaa, vietinomaista ja haastaa uskaltamaan, voimautumaan ja kuuntelemaan kyyneltä. Kyyneleen viesti on myös se, että olet raadollinen kusipää ja se sinun pitää hyväksyä, vaikka rakastat maailmaa, käsi-ja neuletöitä ja ajattelet aina lapsen parasta. Kyynel pyyhkäisee pois tekohurskaan maailmanparantajaharhaluulon. Se on harhaluulo. Mukavaa päivää kaikille ja silmät kyyneliin rohkeasti!!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee