Kyyneltyvät silmät

Kyyneltyvät silmät. Tiedättekö? Olen huomannut, kun olen väsynyt ja edessäni on huutava luokka, joka haluaisi tehdä sata ja yhtä asiaa ja kaikkein viimeiseksi sitä, mikä minulla, suurella opettajalla, on heille tarjota OPS:n hengessä, niin silloin se tapahtuu. Silmäni kyyneltyvät. Pala on kurkussa. Maa haluaisi minut nielaista. Aloitan rykimisen. Kasvatan ääntäni. Annan sen pauhata ja tykitän tehtävänantoni jyräten ilon ja spontaaniuden. Olen taas ilmatilan herra ja kaikkia vituttaa ja vaadin hiljaisuutta ja työrauhaa ja pakotan oppilaat hymyilemään minulle. Pakotettu hymy on säälin ja ivan hymyä. Mutta kyyneltyvät silmät. Mikä on sen fysiologia? Löytyykö sille selitystä? Ilmiö on hyvin yleinen. Työkavereillanikin kyyneltyvät silmät helposti. Miksi?

    Tukala tilanne laukaisee kuivuvat silmät, jota kyynel kosteuttaa. Tukala tilanne laukaisee erilaisia tunteita. Ollaan hyväksymisen, hylkäämisen, riittämättömyyden alttarilla. Oppilaani eivät pidäkään minusta. He eivät rakastakaan minua. He inhoavat minua. Järkisyy, ettei heitä kiinnosta vain sillä hetkellä aihe, ei kuivata kyyneltä. Tunne reagoi joko kostolla tai alistumisella. Järki aiheen vaihdolla ja armolla, joskus jopa ammatin vaihdolla.

   Kyyneltyvä silmä voi myös merkitä sitä, että tuntuu pieneltä. On halu ollakin yht`äkkiä taas lapsi, kun tilanteet luokassa saattavat välillä vaatia liian paljon aikuista mieltä. Hyvin inhimillistä. Liian kova aikuisuuden vaatimus alkaa etsiä vastapoolia. Tippa alkaa tiristä silmäkulmasta. Ukki ja mummu, rantasauna ja lapsuuden makkaranpaistohetket järven rannalla tulevat mieleen. Melankolinen kuiskaus vuosikymmenten takaa täyttää tajunnan. Haluan olla pieni, kannettu, ymmärretty, saateltu ja maailman napa.

  Kyyneltyvä silmä voi kertoa myös syyllisyydestä. Suuri syyllistymiskynnys ajaa murheen ja tuskan alhoon. Onko joku nähnyt toimissani puutteita? Olenko sittenkin ollut liian laiska, vähän liian laiska vai patalaiska? Taas unohdin yhden asian, vaikka muistin 98, ja silmäni ovat kyynelissä, kun olen niin muistamaton ja joku muu joutuu nyt paikkaamaan minun osuuteni.

   Kyynel voi tulla silmään, kun anoo työnantajalta kahden päivän palkatonta lomaa hupihommiin. Olenko doku? Olenko ansainnut lomani? Kehtaanko edes pyytää? Luokkani kärsii, kun tällaisen asian takia heillä on sijainen. Ahneus saa silmät kyyneliin. Itsekkyys todellakin vetistää silmät. En olekaan 24/7-altruistimaailmanparantaja!

    Isoäitini sanoi minulle, ettei pidä turhan takia lämmittää hiirulaisille saunavettä, kun podin koti-ikävää. Ei pidä. Mutta kyyneleet kertovat paljon. Kyynelissä on suuri viesti, joka paljastaa aina isoa, vastakohtaista, epämukavaa, vietinomaista ja haastaa uskaltamaan, voimautumaan ja kuuntelemaan kyyneltä. Kyyneleen viesti on myös se, että olet raadollinen kusipää ja se sinun pitää hyväksyä, vaikka rakastat maailmaa, käsi-ja neuletöitä ja ajattelet aina lapsen parasta. Kyynel pyyhkäisee pois tekohurskaan maailmanparantajaharhaluulon. Se on harhaluulo. Mukavaa päivää kaikille ja silmät kyyneliin rohkeasti!!!