Mitä opettajasta tullaan muistamaan?

Paavo Berglundille kuulunut Bechstein-flyygeli soi edelleen. Se oli Paavon työkalu. Paavo oli kuuluisa kapellimestari. Se jäi Paavolta. Siitä Paavo tunnetaan. Sibelius tunnetaan sikareistaan. Paavo Nurmi piikkareistaan. Timo Jutila nuuskaamisesta ja rillaamisesta ja vuodesta 1995. Hovioikeuden neuvos muistetaan laillisuusmiehenä. Ennen vanhaan edesmenneestä poliisista saatettiin sanoa, että siinä oli kova kaveri pamputtamaan ja äkeä mies. Mistä opettaja tunnetaan?

   Karttakepistä. Sillä oli aina karttakeppi. Sillä se huitoi, näytti, löi ja rankaisi. Sillä opettajalla oli mahdottoman kaunis käsiala. Se opettaja pukeutui aina kuin satuhahmo.  Sillä opettajalla oli niin ihania kiiltokuvia. Se opettaja ohjasi kulmakarvoilla. Kulmakarvoilla piti kuria. Toinen opettaja taas muistetaan heikoista hermoista, impulsiivinen raivotar.  Yksi opettaja jätti jälkeensä vainoharhaiset kuulustelut ja aina jännitteisen tunnelman. Se opettaja taas oli aina ystävällinen ja empaattinen. Sitä opettajaa pelättiin. Se taas haisi aina viinalle. Se yksi opettaja katsoi jotenkin kummallisesti. Se opettaja taisi olla vähän pervo.  Sillä opettajalla sota oli tuhonnut hermot. Sillä opettajalla oli luokka aina niin siisti. Sillä opettajalla oli aina isot vihkopinkat pöydällä. Se oli vanha piika. Sillä oli tosi tiukka nuttura. Se pukeutui aina mustaan, tummanruskeaan, ruskeaan tai harmaaseen. Sillä opettajalla oli lapsi kuollut ihan pienenä ja se oli jotenkin täynnä vihaa ja katkeruutta. Se pukeutui aina vappuna rooliasuihin. Se oli tosi taitava käsistään. Se puhui aina Jeesuksesta ja jumalasta. Oli ruokarukoukset ja hartaushetket. Se oli kommunisti. Se yksi aina täytti lottokuponkeja tunnilla. Se yksi ope oli tosi innostunut shakista. Se veti shakki-kerhoakin. Se vaati, että piti tehdä veistossa hyvää jälkeä. Sitä piti teititellä. Se yksi puhui meille lapsille tarinoita kauniisti. Se yksi löysi jokaisesta aina jotain hyvää, kaunista ja ilmoille ääneen lausuttavaa. Sillä oli ihana lukijaääni, kun se luki Anni Swania ja Elsa Beskowia. Se oli niin kaunis opettaja, että me kaikki pojat oltiin siihen ihan rakastuneita. Se yksi oli monen murrosikäisen seksuaalisten kuvitelmien ykköskohde. Se puhui lapsille kuin aikuisille ja kirjakieltä. Se vaati maistamaan kaikkia ruokia ja valvoi ja itketti niin kauan, että lautanen oli tyhjä.

  En tiedä vielä, mistä minut tullaan muistamaan. Ehkä kärsivistä ilmeistä, pelokkaista silmistä, pakoon juoksevasta olemuksesta. Ehkä syyllisen ilmeistä, että aina näytin siltä, kuin olisin jäänyt kiinni myymälävarkaudesta ja menossa ripittäytymään ja vastaanottamaan tuomiota. Mukavampi olisi, että minut muistettaisiin opettajana, jonka luokassa haisi aina opettajan tupruttelema whiskyllä tai rommilla maustettu piipputupakka. Tai Fender Stratocaster- kitarasta, jolla aina soittelin Dire Straitsia ja George Thorogoodia viikon päätteeksi. Tai vatsasta asti kumpuavasta hersyvästä naurusta, joka kaikui käytävän päähän. Tai puukengistäni. Tai rentoudesta. Tai luottamuksesta, että tuota miestä ei kaada mitään. Että tuo osaa kuunnella, pitää sisällä kuulemaansa ja reagoida harkitusti, viisaasti, kohtuullisesti ja aina lempeästi.