Siirry pääsisältöön

Teosofia luokanopettajan työssä


Luin kirjan Yrjö Kallisesta. Kiitos Perttu Häkkisen toukokuisen teeman saman nimisessä ohjelmassaan, tulin tutustuneeksi Kalliseen, Pekka Ervastiin ja teosofiaan. Löysin itsestäni teosofin. Nytkö ryntään noutamaan jäsenkirjaa? Olenko hurahtanut? En ja kyllä.
    Teosofia syntyi 1800-luvun lopulla. Aika oli kypsä teosofialle. Lyhyesti kiteytettynä teosofia pyrkii yhdistämään ihmiskunnan kaiken tähän päivään asti oivaltamat ajatukset. Teosofia pyrkii yhdistämään idän ja lännen uskonnot, filosofiat ja kaikki muut opilliset ja opeista vapaat ainekset. Pasifismi ja veljesrakkaus sekä panteistinen elämän kunnioitus kuuluivat alusta asti teosofiaan. Kunnianhimoista, eikö totta? Lisäksi siihen sekoittui ylimaallisia aineksia johtuen kenties juuri siitä, että 1800- ja 1900-luvun taitteessa syntyi voimakas kiinnostus ihmisen alitajunnan tai tiedostamattoman tutkimiseen, jossa etenkin Sigmund Freud ja C.G. Jung kunnostautuivat. Myös paranormaalit ilmiöt ja muut rajan takaiset asiat kiinnostivat.
 Teosofia kuitenkaan ei sovellu laumasieluille. Jokainen teosofi luo oman teosofiansa. Ei voi roikkua, riippua kenessäkään. Hessen sanoin, jokaisen itseään tiedostavan ihmisen tulee luoda omasta elämästään itsensä näköinen synteesi, kudelma, jota hän nimitti lasihelmipeliksi. Yhdenkään teosofia tai lasihelmipeli täten älköön olko samanlainen. Samoja aineksia voi olla, mutta järjestys on aina yksilöllinen.
   Kallinen syntyi 1886 Ouluun. Hänen isänsä oli sosialisti. Yrjöstäkin tuli sosialisti. Hän näki työläisten kurimuksen kapitalistisen järjestelmän kurittaessa työläisiä. Olosuhteet olivat heikot. Työantaja saattoi irtisanoa mielivaltaisesti työläisen, mikä teki elämästä vaikeasti ennustettavan. Palkat olivat kehnot, asumukset olivat alkeellisia, ruokahuolto kaupungissa toimi huonosti. Hassua, että yhteiskunta juuri tällä hetkellä pyrkii luomaan lakeja, joilla työntekijän asemaa pyritään kunnolla huonontamaan. Kallinen joutui vuoden 1918 kahinoihin mukaan. Asetta hän ei kantanut. Siitä huolimatta hänet vangittiin ja hän istui vankileireillä 4 vuotta. Hän sai neljä kuolemantuomiota vankeusaikanaan, mutta yhtäkään ei pantu toteen. Vankeusaikanaan hänen teosofiansa syveni. Hän tajusi ja vannoi itselleen, kun vankitoverit viereisillä lavitsoilla kuolivat nälkään, että hän ei enää koskaan anna kenenkään määrätä, mitä Kallinen saa sanoa, ja miten Kallisen pitää mistään asiasta ajatella. Hän teki itselleen selväksi, että on se sitten ihmisen tai omatunnon ääni, niin sitä on kuuleminen.
   Vankeusaikana hänen jouluaattona kuolemaan tai elinikäiseen vankeuteen tuomituille vankitovereilleen pitämänsä kuuluisa teosofinen puhe, ”Rottapuhe”, on yksi hienoimpia koskaan lukemiani puheita, jonka voi miltei kokonaisuudessaan lukea Matti Salmisen kirjoittamassa Kallis-kirjassa ” Yrjö Kallinen-elämä ja teot” . Rottapuhetta pitäessään hän riiputti tovereidensa silmien edessä hännästä kuollutta rottaa, ja kävi sokraattisen dialogien siitä, mikä erottaa ihmisen eläimestä. Ai saatana, mitkä kulissit rottapuheelle! Jouluaattona vankileirillä.
   Teosofia haastaa ihmisen elinikäiseen oppimiseen, oman tien löytämiseen. Kirjan lopussa Kallinen nostaa kaiken kasvatus-ja opetustyön ideaksi totuuden, hyvyyden ja kauneuden tavoittelemisen. Ne ovat antiikin hyveitä. Niitä kohti on hyvä mennä ja niitä miettiä.
   Teosofian alkuaikoina teosofian piirissä vaikutti oppinut teosofi Krisnamurti. Kallinenkin kertoi ihailleensa Krisnamurtin ajatuksia. Krisnamurti huomasi, että hänen ympärilleen alkoi kerääntyä opetuslasten joukko, jotka ihailivat häntä. Krisnamurtia alkoi homma tympäistä niin paljon, että hän lopetti ihmisille teosofiasta puhumisen tykkänään. Hän teki selväksi, että teosofia ei ole sitä, että minun tieni ovat teidän. Etsi itse oma tie.
   Olen vaikuttunut teosofiasta. Totuutta on jokaisen syytä tavoitella. Yhdessä sitä ei voi löytää. Yhdessä sitä voi jakaa. Meidän opettajien pitäisi tätä ääntä kuunnella ja suhtautua säädöksiin, asetuksiin, opseihin, digiloikkiin ja aivan kaikkiin aikamme esiin nostamiin ilmiöihin ja vaatimuksiin teosofi Kallisen esimerkin mukaisesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee